Anne B. Ragde; Perintötila

Berliininpoppeli-sarjan piti olla alun perin kolmiosainen. Mutta sehän olisi ollut ihan tyhmää, sillä kolmas osa, Vihreät niityt, jäi ihan pahasti kesken. Sille vaadittiin ehdottomasti tämä Perintötila -niminen neljäs osa. Ja ilmeisesti viides?

Perintötilassa Torunn tekee elämällään ratkaisuja, joita on kaivattukin. Homopari Erlend ja Krumme ovat saaneet perheenlisäystä ja jatkavat hulppeaa, yltäkylläistä elämäänsä. Melkein hengästyttää lukeakin sitä! Mutta tässä kirjassa suurempi osuus on hautausurakoitsija Margidolla. Margido on kiehtova. Pidin taas aivan älyttömästi tästä kirjasta, varmaan enemmänkin kuin Vihreistä niityistä.

Ovelasti Ragde kasvattelee juonta moniin eri suuntiin, mutta sitten hylkääkin kaiken, mikä herättänyt ennakoaavistuksia, eikä niihin palata enää uudestaan. Se on jotenkin erikoista, ihan pikkuisen turhauttavaakin. Kun joskus olisin halunnut juonen kulkevan ihan eri suuntaan, kuin mihin se kirjassa kulkee.

Sandra Brown; Mieletön ihastus

Rennie Newton, kirurgi, istuu valamiehistössä Ricky Lozadan murhaoikeuskäynnissä. Ja Lozada vapautetaan, vaikka puoli maailmaa tietää hänen olevan syyllinen. Tästä tämä alamaailman pomo saa päähänsä, että Rennie on hänen puolellaan ja ainakin vähän ihastunut häneen, onhan tämä tehnyt kaikkensa saadakseen Lozadan vapaaksi. Ricky Lozada alkaa vainota Rennietä. Mielessään hän kuvittelee heille yhteistä tulevaisuutta ja on itse hyvin syvään rakastunut kauniiseen kirurgiin.

Poliisi ei ole ollenkaan varma, onko Rennie oikeasti samassa juondessa Lozadan kanssa, vai viaton. Wick Threadgill alkaa seurata Rennietä. Tietenkin Rennie ja Wick ihastuvat toisiinsa.

Kiva perustason dekkari, mutta en millään saanut mielestäni Rennie-närästyslääkettä. Sellaista punaista pakettia, jossa lukee valkoisin kirjaimin Rennie.

Agatha Christie; Stylesin tapaus

No niin, nyt lähti sitten taas uusi kierros Christietä, jonka aion tällä kertaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, erikoisena intressinä seurata Poirotin kehitystä vuosikymmenten saatossa. (Plus se, että minulla on pakkomielle lukea kaikki järjestyksessä =)). Niin, luen toki myös Marple- ja muut dekkarit siellä välissä.

Stylesin tapaus aloittaa Agatha Christien ”sarjan”. Ja kun oikein keskityn ja luen ajatuksella, saatan pysyä jopa kärryillä näissä brittinimissä ja siinä, kuka on kenenkin vaimo, mies, poika, äitipuoli, palvelija… Joskaan se ei ole aina kovin selvää, kumpaa sukupuolta jokin hahmo edustaa. Esimerkiksi palvelija nimeltä Dorcas… mies vai nainen? Tituleerattaisiinko naista palvelijattareksi tai sisäköksi, onko palvelija mies. Dorcas kuulostaa vähän miehennimeltä, mutta taisin kallistua naisen kannalle jossain vaiheessa. Vaan samapa tuo, jäi vain mietityttämään.

Stylesin tapaus on kirjoitettu vuonna 1920. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1970 (miksi vasta tuolloin?? Eikö salapoliisiromaanit olleet muotia Suomessa esim. 30-luvulla, 40-? 50-? No okei, sota-aika, ehkä kääntäjätyö oli vähän tauolla). Kirjassa oli taas ihastuttavia mielenkiintoisia vanhoja sanoja (sekä kirjoitusvirheitä!), voi miten rakastan tätä kielen tutkimista ja sieltä silmille hyppääviä erikoisuuksia. Siinä missä Sherlock Holmes ja tohtori Watson polttivat sigarretteja, Poirot pistää palamaan paperossin. Nopea googletus tietää kertoa, että se on vanhanaikainen pillitupakka. Pillitupakka? Tulee mieleen ilman filtteriä itse kääritty sätkä. Olenkohan jäljillä.

Kaksi hyvin merkillistä kirjoitusvirhettä. Lause jossa esiintyi sana ”siitä” esim. siitä johtuen tapahtui tms… oli yhdessä kohtaa kirjoitetteu siira. Tällaisia korjauksia tekevät huonot ennakoivat tekstinsyötöt, mahdollisesti jopa word saattaa vaihtaa sanan toiseen… mutta minkälainen mekaniikka näitä kirjojen sanoja korjaa?! Toisessa kohtaa naisen nimi oli vaihtanut paikkaa. Kirjassa oli lause ”Kun Cynthia meni naimisiin Johnin kanssa…” mutta Cynthian paikalla olisi pitänyt lukea Mary. Cynthia oli aivan toinen ihminen, joka ei vielä ollut ehtinyt naimisiin kenenkään kanssa, hän oli nuori neiti. Kysyn vaan, että kuinka tällaiset virheet on mahdollisia! Ei minua haittaa, ei närkästytä, ihan sujuvasti osaan korjata tekstin oikeaksi, mutta kun haluaisin tietää.

Niin juoni? No, Styles-nimisessä kylässä on kartano, jonka emäntä murhataan ja syytteessä ovat vuoroin kaksi poikapuolta, Lawrence ja John ja vielä suuremmin epäilykset kohdistuu uuteen aviomieheen, joka on selkeästi lurjus ja kelmi. Ihan hyvä juoni. Myrkytys tietenkin, sehän on Christien erikoisalaa. Kartanossa lomaileva Hastings sattumoisin tapaa vanhan belgialaisen tuttavansa Poirot'n, joka tulee apuun yllättävän kuolemantapauksen sattuessa.