George R. R. Martin; Valtaistuinpeli, Tulen ja jään laulu osa 1

Yritin jo kerran aikaisemminkin, vuosia sitten, aloittaa George RR Martinin Valtaistuinpeliä, mutta se jäi heti alussa kesken. Siinä oli jotain vastenmielistä ja kuvottavaa. Vai vaikuttiko kirjan painos? Se oli pehmeäkantinen, hyvin likaisen oloinen, nuhraantunut ja kovasti luettu. Nyt sain aivan pakasta vedetyn näköisen kovakantisen kappaleen käteeni ja päätin lukea kirjan loppuun. Pidin siitä aika paljon. Nyt mennään niin vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella (fantasia), että oikein ihmettelin itseäni. Vaan kyllähän tämä tavallaan kuuluu lukea, sellainen instituutio Game of Thrones jo on.

Poikani suositteli minulle tätä kirjaa, äitini taas katsoi tv-sarjaa alussa, mutta jätti sen kesken raakuuden vuoksi. Itse en ole tv-sarjaa katsonut, enkä halua katsoa ennen kuin sarja on luettu, etten spoilaa itseäni. 

Valtaistuinpelissä oli edelleen mielestäni kuvottavia ja iljettäviä piirteitä ja se oli hirvittävän väkivaltainen, raaka ja rujo. Kehitin itselleni tekniikan millä pystyin lukemaan sen. Luin vain luvun kerrallaan. Keskityin luvun alussa kestämään sen ja tämän jälkeen painon kirjan sivut kiinni. Luin koko ajan toisia kirjoja ohella, turvallisia murha-dekkareita.

Mutta on tämä vaan miehinen kirja! Naisnäkökulma puuttuu täysin. Siis harvoin kohtaa näin miehistä kirjaa. Yleensä kömpelöinkin mieskirjailija edes yrittää jossain asettua naisen saappaisiin ja kuvailla tämän tunteita tai vaatteita tai mielipiteitä, onnistuu siinä sitten tai ei. Mutta ei Martin – minkähänlainen mies hän on oikeassa elämässä? Kirjassa vain miehet ovat jotain mieltä asioista ja naiset pelkkiä sivustakatsojia. Ritarien haarniskoita, viittoja, niihin kirjailtuja vaakunoita ja kypäriä, silmäristikoita, miekkoja yms. kuvailtiin tarkasti värein ja materiaalein. Naisten puvut, hm… oliko niillä jotain päällä?  Mitenköhän nainen olisi kirjoittanut vastaavan kirjan… Mutta siihen pitää vaan asennoitua tietyllä tapaa, lukea tätä kuin miehistä kirjaa. Erikoisen epämiellyttäviä olivat seksikohtaukset. Ja toisena eläinten käsittely tai kohtalot taistelussa. Mielestäni kaikkea ei tarvitse kirjoittaa, lukija osaa kyllä kuvitella.

Käännös oli monissa kohtaa hyvin omituista, ei ehkä ihan kauneinta suomenkieltä, mutta tämänkin annan anteeksi. Vaan jotain hyvääkin pitää sanoa: kirjan henkilö Jon Nietos on alkuperäiskielellä Jon Snow. Tässä suomenkielinen vastine on miljoona kertaa parempi! Ja kyllä; tässä tapauksessa nimi pitää kääntää, sillä se ei ole vain nimi, vaan kuvaa hahmon syntyperää.

Tarvitsin tämän kirjan kuittaamaan Helmet-haasteeni kohdan 29. Kirjassa on lohikäärme. Monta muutakin kategoriaa tällä olisi saanut. Aion tietenkin lukea sarjan muut osatkin.