L. M. Montgomery; Annan nuoruusvuodet

Voi kauhea, nyt pitäisi kai ihastella ja kehua, miten tämä näin ihana tyttökirja sadan vuoden takaa jaksaa aina vaan riemastuttaa. Kun ei muuten jaksa. En tarkoita, ettenkö tästä pitäisi, mutta kirja osaa olla tavallaan vähän lattea. Vai muistelenko liikaa muinoin sitä ihastusta, jonka tästä sain, ja kun en enää voinutkaan riemuita samalla tavalla, tuloksena oli pettymys?
Kaikkihan nyt tuntee orpotyttö-Annan villikko-tarinan. Lapseton sisaruspari Marilla ja Matthew adoptoivat Annan ja kirja alkaa siitä, kun tyttö saapuu Vihervaaraan. Mutta... mutta... miksi Annan edesottamukset pilalle leivotun kakun, vihreäksi värjättyjen hiusten tai ystävänsä humalaan juottamisen parissa eivät tunnu enää miltään.  En jotenkin nauttinut tästä niin paljon, kuin olisi kuvitellut. Tai minun olisi pitänyt?
Olen varmasti nähnyt jonkun tv-sarjankin tai elokuvan Annasta. Vaan siitä täytyy olla aikaa.
Luin kirjan e-kirjana, ai hitsi että ärsytti muutama täydellinen kirjoitusvirhe ja kesken jäänyt lause. Muuten kieli oli huvittavan vanhaa ja hauskaa.
Ehkä pitää lukea e-kirjana Annan jatko-osat joka tapauksessa, en yleensä halua jättää mitään kesken.