Berliininpoppeli-sarjan piti olla alun perin kolmiosainen.
Mutta sehän olisi ollut ihan tyhmää, sillä kolmas osa, Vihreät niityt, jäi ihan
pahasti kesken. Sille vaadittiin ehdottomasti tämä Perintötila -niminen neljäs
osa. Ja ilmeisesti viides?
Perintötilassa Torunn tekee elämällään ratkaisuja, joita
on kaivattukin. Homopari Erlend ja Krumme ovat saaneet perheenlisäystä ja
jatkavat hulppeaa, yltäkylläistä elämäänsä. Melkein hengästyttää lukeakin sitä!
Mutta tässä kirjassa suurempi osuus on hautausurakoitsija Margidolla. Margido
on kiehtova. Pidin taas aivan älyttömästi tästä kirjasta, varmaan enemmänkin
kuin Vihreistä niityistä.
Ovelasti Ragde kasvattelee juonta moniin eri suuntiin,
mutta sitten hylkääkin kaiken, mikä herättänyt ennakoaavistuksia, eikä niihin palata
enää uudestaan. Se on jotenkin erikoista, ihan pikkuisen turhauttavaakin. Kun
joskus olisin halunnut juonen kulkevan ihan eri suuntaan, kuin mihin se
kirjassa kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti