Karin Alvtegen; Varjo

Koska minulla on näköjään pieni pakkomielle verrata kirjoja toisiinsa ja etsiä niistä yhtäläisyyksiä, niin teen sen nytkin. Karin Alvtegenin Varjossa oli jotain samaa kuin Eeva Joenpellossa. Varjo tunkeutuu Ragnerfeldtin suvun tarinaan. Alex on menestyskirjailija, Jan-Erik tämän menestyksellä ratsastava poika. Kummallakin on laiminlöyty vaimo, rakastaja ja vihamies. Sitten on löytölapsi  Kristoffer, jonka menneisyydestä lähdetään ottamaan selvää. Kuka hylkäsi pienen pojan?  Kun tarinassa edetään syvemmälle, suvun sisältä alkaa löytyä pesemätöntä likapyykkiä.

Ihan kiva kirja, mutta ei mikään huippujuttu. Juoni oli tietysti jännä; halusin kiihkeästi saada tietää suvun salaisuudet ja löytölapsen tarinan. Juonen kiemurat eivät kasvaneet aivan niin vinkeiksi, kuin olisi voinut luulla, tästä olisi voinut saada irti vielä enemmin. Ja vielä vertailun vuoksi: Joenpelto olisi kirjoittanut tämän vielä paremmin ja syvemmin.

Kirjan kansi on hirvittävän ruma. Tuollainen sotkuinen sininen talon julkisivu taustalla ja päällä siihen mahdollisimman huonosti sopivat peruspunainen ja valkoinen. Yök. Tulee mieleen sotakirjat, jotenkin maskuliininen kansi.