Kesävieraat oli oikea kesäromaani nimensä mukaan, mutta
ei ehkä ihan sillä tavoin, kuin nimestä voisi kuvitella. Sarjassamme romanttista hömppää eli viihdettä kuitenkin. Aihealueina oli keveiden pariutumisrituaalien lisäksi vähän
raskaamman puoleisiakin juonen käänteitä, mutta tässä kirjassa niiden yli
leijuttiin kevennetysti. Kuitenkin ne toivat vähän syvyyttä kirjaan. Ei
traumoja, ei painajaisia. Eli juuri oikeaa kesälomalukemista, vaikka en vielä
ole kesälomalle ehtinytkään. Mutta voisin harkita sitten lomalle lisää
Rissasta. Kesähän on tietysti kevyen hömpän ja dekkarien aikaa.
Oikeastaan en malta odottaa, että pääsen valitsemaan
lomalukemista, se lista on suunniteltava asiaankuuluvalla hartaudella ja
suurella sydämellä. Olen näiden lukulistojeni kanssa kuin vasikka kesälaitumella. Niin paljon toinen toistaan ihanampia kirjoja - niin vähän aikaa! Haluan lukea ihan kaiken!
Pirjo Rissanen tuntuu kirjoittaneen useita romaaneita, en
muista lukeneeni niistä aikaisemmin yhtään, mutta voin olla väärässäkin. Kivaa löytää aina
sellainen kirjailija, josta pitää ja jolla on paljon tuotoksia. Erikoisesti plussaa savolaisuudesta, siellä on varmaan maaperässä jotain, josta kasvaa hyviä kirjoittajia.
Olen ennenkin verrannut kirjoja ruokiin, koska nämä kaksi
ovat minulle tärkeitä asioita ja
intohimon kohteita. Ruoka ja kirjat. Niistä kummistakin saa nautintoja,
toisesta hengen ja toisesta ruumiin ravintoa.
Kesävieraat oli ehdottomasti muurinpohjalettuja. Ne
pelastavat kesäisen päivän kuin päivän. Tuttua ja turvallista ja
maalaisromanttista nautintoa nostattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti