Karin Alvtegen; Häpeä

Ei kyllä uskoisi, että sama kirjailija on kirjoittanut Häpeän ja Tuntemattoman, oli näissä niin uskomaton laatuero. Siinä missä Tuntematon oli heppoinen ja tunteeton läpikerronta, niin Häpeässä polveili uskomaton viidakko erilaisia psykologisia pohjavirtoja. Häpeä oli osin ihan piinaavan hirveä, osin taas salamyhkäisen pelottava. Vähä vähältä päähenkilöiden menneisyydessä paljastui suuria surullisia, häpeällisiä tai nolottavia asioita.

Häpeän päähenkilöt ovat pahasti ylipainoinen ja kotiinsa linnoittautunut Maj-Britt ja menestynyt lääkäri Monika. Maj-Britt saa kirjeen tyttöaikaiselta parhaalta kaveriltaan, Monikan arkea taas järkyttää liikenneonnettomuus. Nämä tapahtumat avaavat padot ja vanhat muistot alkavat tunkeutua tietoisuuteen. Kumpikin kärsii omaa häpeäänsä ja pelkoa. Lukijan on helppo hypätä päähenkilöiden saappaisiin ja saada näistä tunteista kiinni. Ja samalla voi ajatella, miten kauheita seurauksia lapsuuden ja nuoruuden tapahtumilla voi olla.Välillä teki mieli kirkua Maj-Brittin ja Monikan puolesta.

Häpeä on kirjoitettu niin hyvin (ja taas muistan arvostaa myös hyvää suomennosta!), että tätä on kauhean miellyttävä lukea. Tämä kuuluu siihen sarjaan, jonka kieltä ei oikeastaan tarvitse lukea ollenkaan, vaan tarina tulee sivuilta kuin itsekseen.

Myös kirjan kansi on aika kiva. Jännä. En oikein saa selvää, mitä siinä on ja siksi sitä jää tuijottamaan, mutta tavallaan tuo räikeys myös kiusaa vähän.