Alvtegeniltä olen tottunut lukemaan dekkareita ja psykologisia kuvauksia ihmismielen mutkista. Todennäköinen tarina on niin epä-alvtegenmäinen, että minun oli välillä hyvin vaikea suhtautua tähän mitenkään. Lähinnä tuli mieleen vaaleanpunainen amerikkalainen hömppähattara, eli nämä lindahowardit ja deborahsmithit. Rikkoutuneiden ihmismielten lovestory, jossa aina lopulta sankarit saavat toisensa. Näiden juoni on aina kovin makea ja herkullinen ja tekee sydämelle hyvää, mutta mitään korkealentoista tyyliä tai tavatonta laatua ne eivät ole. Eikä tarvitse ollakaan, näitä kirjoja lainataan ihan toisenlaisia fiiliksiä varten. Vaan toivon silti, että Alvtegen jatkaa mieluummin
Häpeä-linjallaan.
Ruokana tämä oli nakkeja ja ranskalaisia. Vuodenvaihteen kunniaksi, sillä jäihän tämä nyt vuoden viimeiseksi luetuksi kirjaksi.
IHanaa, että luit, vaikkei kirja suuren suurta vaikutusta tehnytkään! Alvtegenilta voi odottaa mitä tahansa, kumpa uutta materiaalia tulisi pian.
VastaaPoistaKirjaisaa uutta vuotta sinulle <3
Minäkin odotan lisää Alvtegeniä ihan innolla, kyllä näitä niin mielellään lukee.
Poista