keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kristina Ohlsson; Nukketalo

Pieni tyttö katoaa junassa äidiltään, eikä kukaan tunnu nähneen mitään. Alex Rechtin porukka alkaa tutkia katoamista ja muualla asuvaa isää epäillään. Ryhmään kuuluvat Peder ja Fredrika. Pederin oma elämä on ihan solmussa eikä hän herätä lukijassa juuri sympatioita. Fredrika herättää taas niitä sitäkin enemmin, hänellä on omat menneisyyden traumat, mutta ne jäi jotenkin aika kaukaa haetuiksi mielestäni. Pidin silti Fredrikan hahmosta.
Kirjassa oli aika paljon väkivaltaa ja surua, mutta tämä oli taitavasti kirjoitettu. Hyvin perusdekkarimainen. Uskon, että Ohlssonin kirjat jatkossa paranevat vielä tästä entisestään.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

5 kommenttia:

  1. Marjaana28. elokuuta 2013 klo 6.31

    Tykkäsin tästä kovasti, samoin seuraavasta (olikohan Tuhatkauno?) Uutta jo odottelen, taitaa tulla syksysllä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tui29. elokuuta 2013 klo 0.50

      Odotan jo kovasti, että pääsen lainaamaan tuon Tuhatkaunon!

      Poista
  2. Norkku31. elokuuta 2013 klo 5.02

    Olen tykännyt näistä Ohlssonin kirjoista kovasti. Seuraavaksi ajattelin yrittää lukea tuoreimman kirjan ruotsiksi vaan kuinkahan käy?! Oma jännitysmomenttinsa syntyy siitäkin että ymmärtääkö lukija mitä lukee.

    Ps. Sinulle on haaste blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tui1. syyskuuta 2013 klo 22.35

      Mä en uskaltaisi lukea edes Peppi Pitkätossua ruotsiksi. Tai edes kanasalaatin valmistusaineksia... Kiitos, kurkkaan haastetta!

      Poista
  3. Mai Laakso22. heinäkuuta 2014 klo 14.08

    Jännittävä aloituskirja uudelle dekkarisarjalle :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)