Stefan Ahnhem joko parantaa otettaan kirja kirjalta tai sitten alan tottua hänen tapaansa kirjoittaa ja nauttia siitä koko ajan enemmin.
Miinus kahdeksantoista astetta oli mielestäni parempi kuin kaksi aikaisempaa Fabian Risk -dekkaria. Ne eivät olleet mielestäni ehkä edes keskinkertaisia, mutta tämä tuntuu jopa keskivertodekkaria paremmalta. Edelleenkään poliisi Fabian Risk ei ole lempihahmojani, mutta kirjassa on se hyvä puoli, että itse Fabian ei esiinny päähenkilönä kuin osassa lukuja. Tässä kirjassa Dunjalla oli ehkä suurempikin näkyvyys. Dunjan ja ex-pomon totaalinen välien vihamielisyys on jäätävässä vaiheessa. Mitenköhän Dunja jatkossa aikoo ongelmat ratkaista?
Fabianin pojan anti kirjalle on minusta surullisinta ja vastenmielisintä. Theodor on ongelmainen nuori, eikä tulevaisuus lupaa hänelle hyvää. Tässäkin kirjassa hän joutuu vaaraan ja huonoon seuraan ja seurauksena on ikävyyksiä.
Tarina alkaa siitä, kun auto ajaa takaa-ajon päätteeksi mereen laiturilta. Kun auto ja sen sisällä ollut henkilö nostetaan ylös vedestä, todetaan että kuski onkin ollut jo useita kuukausia kuolleena. Miten hän on voinut ajaa autoa? Juoni jatkuu identiteetti-varkauksilla ja ruumiita tulee enemmänkin. Hyvin mielenkiintoista ja koukuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti