No niin, se on siinä. Klassikko. Monte Criston kreivi. Kirja, jonka luin viimeksi teinityttönä ja nyt uudestaan, enkä muistanut halaistua sanaa nuorena lukemisestani! Aivan kuin olisin ensimmäistä kertaa pitänyt kirjaa kädessäni. Yksikään kirjan henkilö ei tuntunut tutulta, ei yksikään tapahtuma, repliikki... ei mikään. Juoni tietysti oli tuttu, koska tämähän nyt vain... on tuttu. Mutta ihmettelen itseäni, miten voi lukea kirja ja unohtaa se täysin, vaikka sitten olisikin 30 vuotta välissä.
Kirjassa on 1140 sivua, eli se vastaa noin kolmea tavallista kirjaa. Minulta meni 9 päivää kirjan lukemiseen. Kyllähän tätä ahmin, ei voinut minkään. Kirjassa on juuri sopivan pituiset luvut, jotka tekevät lukemisesta nautinnollista.
Monte Criston kreivi kertoo Edmond Dantèsin tarinan. Hän on juuri viettämässä kihlajaisiaan rakastettunsa Mercedeksen kanssa, kun vangitsijat saapuvat ovelle. Edmondia vastaan on väärennetty ilmiantokirje ja näin tämä nuori merimies tuomitaan syyttömänä vankeuteen 14 vuodeksi. Onnistuttuaan lopulta karkaamaan vankilasta, Dantes ottaa Monte Criston kreivin henkilöllisyyden ja kostaa kaikille häntä väärin perustein tuominneille. Yhdelle kerrallaan. Säälimättömästi ja salakavalasti. On hämmästyttävää, miten tästä saa aikaiseksi yli tuhat sivua, joista yksikään ei ole liikaa. Alexandre Dumas on ollut nero kirjailijaksi. Kirja on kirjoitettu 1844 - 1845.
Minä olen harkinnut tämän lukemista uudelleen, ehkä pitäisi. Joskus aikoinaan luin sen varmaan viidesti, se oli niiiin ihana!
VastaaPoistaTietyt kirjat näköjään vaan kestää aikaa, eivätkä mene pilalle vanhanaikaistuessaan. Tämä on juuri sellainen. Minulle on tullut nyt himo lukea vanhoja klassikoita ja sellaisia, joita olen itse teini-ikäisenä lukenut. Osan varmaan liian nuorena, enkä ole saanut niistä siksi kaikkea irti.
PoistaNäin on :)
Poista