Nyt tunnen kyllä ihan huonoa omaatuntoa, kun en voi kehua tätä kirjaa maasta taivaisiin, vaikka "lähes kaikki" ovat tehneet niin.
Seitsemän sisarta aloittaa seitsenosaisen (?) sarjan, jossa jokainen kirja on yhden adoptiosisaren tarina. Pa Salt on adoptoinut jokaisen tyttären yksi kerrallaan eri puolilta maailmaa, mutta ei ole kertonut jälkeläisilleen mitään näiden alkuperästä. Kuoltuaan hänen jäämistöstään annetaan kirje jokaiselle tyttärelle, jotta nämä halutessaan voisivat yrittää selvittää menneisyytensä.
Tämän ensimmäisen kirjan päähenkilö on sisarussarjan vanhin, Maia, joka matkustaa Rio de Janeiroon. Maian tarinan rinnalla kulkee takautuma hänen sukunsa historiasta ja tapahtumaketjusta, joka johti Maian adoptioon. Takautumissa eletään 1920 -lukua, jolloin Rioon nousee huikea Cristo-patsas. Maian suvun tarina liittyy kiinteästi patsaan rakentamiseen.
Juonessa on jotain kivaakin, mutta en koukuttunut sarjaan niin, että olisi pakko lukea seuraava osa eli seuraavan sisaren tarina. Tämä oli romanttista höttöä, joka oli melko kömpelösti kirjoitettu. Tuli mieleen vähän Nora Roberts, mutta sillä erotuksella, että Roberts kirjoittaisi paljon asiallisempaa ja vakuuttavampaa tekstiä. Toisaalta harvemmin historiallisista tapahtumista. Herttaista ja tyhjäpäistä.
Kirja on melkoinen tiiliskivi 670 sivullaan, mutta niin ilmavaa tekstiä, että lukeminen oli todella nopeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti