Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään, mutta uutta jo pukkaa päälle. Eikä hän pääse tässäkään kirjassa helpolla. Sen lisäksi, että pitää selvittää tyttölasten kaappauksia, niin Antti joutuu myös alamaailman vainoamaksi. Hänen päästään on luvattu palkkio.
Kirjassa oli melkein liikaa muka-vitsikästä sanailua poliisikollegoiden kesken, mutta juoni oli mukaansatempaava. Ja kun viime kirjassa vasta tutustuttiin Porvoon poliisilaitokseen, tein silloin toteamuksen, ettei joukossa ole yhtään naispuolista konstaapelia. No nyt esiteltiin sitten niitäkin.
Kirjassa oli muutamia viittauksia kirjoitusajankohdan trendeihin; tv-sarjoihin, joita minä nyt vielä muistan, mutta veikkaan, että kymmenen vuoden päästä lukijat hieman ihmettelevät, mistä vitsit/sanonnat tulevat ja mihin ne viittaavat. Ehkä arvaavat, että ne liittyvät jotenkin sen ajan tv-ohjelmiin, mutta koska niistä ei itse enää tiedä mitään, niin vitsit eivät enää avaudu. Joskus mainokset ja tv-sarjat tuovat hetkeksi ihmisten huulille jotain hokemaa tai vitsiä, mutta ne unohtuvat pian.
Oikein mukava tasainen dekkari. Pidän tällaisista, jotka on leppoisaa luettavaa, eikä lukijan tarvitse antaa itsestään hirveästi voimavaroja lukuprosessin aikana. Niin voi käydä, jos lukee jotain oikein henkisesti rankkaa tarinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti