Että jaksavat ihmiset lipittää viiniä, ainakin kirjoissa. Tämä kirja oli minulle hieman pettymys. Ilmeisesti olen lukenut siitä kuitenkin hyviä arvosteluita, sillä miksikäs muuten tämä olisi lukulistoilleni päätynyt. Kirja kertoo kahdesta naisesta, jotka kohtaavat naapureina ja ystävystyvät. Nuorempi on Veronika, joka vuokraa talon kirjoittaakseen romaania sen rauhassa. Naapurissa asuu vanha Astrid, jota kyläläiset pitävät noitana.
Naisten ystävyys oli kyllä kaunista, mutta eipä siinä sitten muuta ollutkaan. Kirja eteni vuoroin nykyhetkessä, vuoroin kummankin naisen menneisyydessä. Kaikki oli aika tyhjänpäiväistä, Veronikan menneisyydessä ei ollut mitään kirjoittamisen arvoista ja Astridin menneisyyttä taas ei avattu tarpeeksi, jotta siitä olisi muodostunut tarinaa. Olen kyllä valmis kokeilemaan lisää Olssonia, tämähän oli vasta esikoisromaani ja laatu voi hyvinkin parantua jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti