Belinda Bauer; Exit - Lähdön hetki

 Belinda Bauer ei osaa mitään huonoa kirjoittaa. Exit - Lähdön hetki oli hykerryttävän hauska ja jännittävä trilleri Lähdettäjistä, eli matalaa profiilia pitävästä ihmisjoukosta, joka auttaa ihmisiä itsemurhaan. Ei toki tekemällä itse mitään laitonta, vaan ainoastaan mahdollistamalla sairaan ja kivuliaan asiakkaan itsemurha. Kaiken pitää mennä ehdottomasti oikeaa kaavaa noudattaen lakia mitenkään rikkomatta. Felix on tällainen lähdettäjä, mutta sitten hänen keikallaan kaikki meneekin armottomalla tavalla vikaan. Niin hykerryttävää, niin kiehtovaa. Eihän tätä voi ihan vakavalla naamalla lukea. Bauerilla on uskomaton taito saada romaanihenkilöt eläviksi, päästä heidän pään sisään ja aukaista pääkoppa myös lukijalle. Kirjan päähenkilö, Felix, oli suurenmoinen!

Helmet-haasteessa: 16. Kirjan luvuilla on nimet

Tuula Levo; Neiti Soldan

 Soldanin neidit Tilly ja Venny rakastivat kumpikin kirjailija Juhani Ahoa, mutta vain Venny oli vihitty aviopuoliso. Venny Soldan-Brofeldtillä oli omiakin ansioitaan taiteilijana, mutta Tilly oli enemmin vain rakastajatar. Kummallakin sisaruksella oli lapsia Juhani Ahon kanssa ja he elivät kolmiodraamaansa samassa pihapiirissä. Tämä on ollut aivan uskomaton suhde-draamansa. Se olisi sitä tänä päivänä - entä sitten ennen Suomen itsenäistymisen aikaa! Tuula Levo yhdistelee kirjassaan faktaa ja fiktiota. Herkullisesta ja pöyristyttävästä aiheestaan huolimatta kirja oli hivenen raskas luettava. Olisin kaivannut enemmän mukaansatempaavuutta. Juhani Aho on aina ollut yksi lempikirjailijoitani ja olen jonkin verran tiennyt tästä Soldanin sisarusten välisestä kolmiodraamasta, mutta en ollut koskaan ennen suonut sille mitään syvällisempiä mietteitä. Nyt tuli vähän sellainen olo, että haluaisin tietää enemmän ja vähän.. hm... vakuuttavammin. 

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan: 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

Viveca Sten; Hyytäviä hetkiä

 Olen lukenut (muistaakseni) 9 osaa Sandham-sarjaa ja jatkumossa seuraavana oli tämä Hyytäviä hetkiä, joka ei ole yhtenäinen dekkari, vaan sisältää tarinoita Sandhamista, Nora Linden ja Thomas Andreassonin menneisyydestä. Kirjassa on kymmenen eri tarinaa. Kivoja pieniä nopeasti luettavia novelli-tyyppisiä kertomuksia. Herttainen pikku-pläjäys, ehkä ihan ikku-pikku hivenen naiivi kokonaisuus, mutta se on tietysti Viveca Stenin tuntomerkki noin muutenkin.

Helmet-haasteessa: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun

Eija Piekkari; Risteys

 Viiden osa Krisse Elo -sarjaa, ja olisikohan ollut ehkä mielestäni sarjan paras tähän asti. Nuoren naisen ruumis löytyy tynnyristä ja aika raaka tapahtumaketju tulee ilmi. Krisseä piinaa myös oma menneisyys; ex-seurustelukumppani tuntuu seuraavan häntä kuin hai laivaa. Ja eihän siinä kaikki sitten ole ihan kunnossa, oli aika jännittävä juoni. Krissen ja Aksun suhde on puolestaan jotenkin niin ihana ja puhdas. Tietysti siihen lyö varjonsa Aksun ex-kumppani Kielo, mutta juuri siksi pariskunta vaikuttaa jotenkin suloiselta. Vaikka sarjan alkuvaiheessa olin sitä vastaan, että Aksusta ja Krissestä tulisi pari. On se jännä, miten nämä ihmiset alkavat "elää" lukijan mielessä.

Helmet-haasteessa kohta: 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä

Jari Salonen; Kuokkavieraat

 Kuokkavieraat aloittaa komisario Jukka Zetterman -sarjan. Kirja alkaa siitä, kun kohujulkkis-morsian ryöstetään häistään. Sulhanen ja häävieraat odottavat tuoretta rouvaa turhaan takaisin. Kuka mahtaa olla kidnappauksen takana? Samaan aikaan maajussi ammutaan pellolla traktoriinsa ja lavalta löytyy nuoripari, toinen kuolleena, toinen haavoittuneena. Nämä kaksi rikosta yhdistyvät tutkimusten edetessä. 

Mainio perus-dekkari, tätä sarjaa aion jatkaa.

Cara Hunter; Jäljettömiin

 Voi hurja, miten pidin tästä piinaavan jännittävästä dekkarista! Kirjassa Masonin perheen 8-vuotias tytär Daisy katoaa kesken grillijuhlien. Kukaan ei ole nähnyt mitään, mutta pikkuhiljaa kun keritään auki menneitä tapahtumia, tuntuu että aika monen kohdalla löytyy jotain salattavaa ja vaarallista. Tuntuu siltä ettei vanhemmatkaan suhtaudu pikkutyttönsä katoamiseen normaalisti.

Adam Fawley tutkii Daisyn perhettä, naapureita, sukulaisia, koulua, koulukavereita. Todellakin aivan piinaavaa jännitystä ja kirja on nopeasti luettava. Rakennetta rikkoi hyvin runsaat twitter-kommentit ja sosiaalisen median kuvailu, ja osittain myös se, että kirja oli kerrottu minä-muodossa. Ja siihen vielä hieman rikkonaisuutta tuli aikahypyistä. Kaksi ihmetyttävää asiaa jäi ja toinen niistä unohtui, mutta toinen oli se, että katoamispäivä oli heinäkuun 19. Tuona päivänä koulun pihalla kaksi opettajaa keskusteli, että kohta onneksi koulu loppuu ja tämä on ollut merkillinen kevät. Kevät? Heinäkuussa? Loppuuko koulut muutenkaan heinäkuussa? Kirja sijoittuu Oxfordiin, joten enhän minä niiden aikatauluista toki mitään tiedä.

Kirja ei mässäile lapsiin kohdistuvalla väkivallalla, vaan keskittyy nimenomaan rikostutkintaan. Tämä on ihan iisisti luettavaa materiaalia myös herkille.

Helmet-haasteessa kohtaan:22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

 

Danielle Steel; Sydämen asioita

 Danielle Steelin Sydämen asioita oli kyllä ihan hirveä kirja. Tämä on kertomus sosiopaatista, joka on ensin charmantti ja hellä, rakastava, täydellinen partneri, mutta joka pikkuhiljaa lyttää ja lannistaa kumppaninsa niin, ettei tämä edes tajua mitä tapahtui. Paitsi että Hope Dunne tajuaa. Ärsyttävää lukea miten Hope siitä huolimatta on ihan Finnin pauloissa ja haluaa lahjoittaa tälle sukukartanon, rahaa, rakkautensa, lapsia, mielenterveytensä ja ihan kaiken. Tämä on siis se kaikkein kliseisin klisee, mistä on aina kirjoitettu näitä hiuksia nostattavia kauhutarinoita. Samalla, kun voin melkein pahoin, en meinannut pystyä päästämään kirjaa käsistäni. Niin kovasti oli pakko saada tietää, mitä tässä oikeasti tapahtuu. Kirjan tekninenkään osuus ei kyllä ollut nyt huippuluokkaa. Tietääkseni ja muistaakseni Danielle Steel yleensä taitaa olla aika taitava kirjoittaja, tuskin hän muuten olisi "maailmanhistorian neljänneksi myydyin kirjailija" (lainaus kirjan liepeestä - ja kyllä; muistelen nuorena pitäneeni kovasti hänen kirjoista, mutta ehkä aika vaatii veronsa). Kiusaannuin jo alussa, miten Hope Dunnen ulkonäköä kuvailtiin jatkuvasti, varsinkin silmien väriä. Oikeasti: ketä kiinnostaa, minkä väriset silmät jollain on ja jos asia on oleellinen, niin tarvitseeko sitä silti mainita neljä - viisi kertaa samassa kirjassa? Samoin minua kiusasi se, miten huippusuositun kirjailijan Finn O'Neillin täydellisyyttä, komeutta ja jalat alta vievää ulkonäköä kuvattiin yhdessä luvussa monta kertaa siten, että jokainen sen kappale aina päättyi ulkonäön kuvailuun. Hohhoijaa. Tämä oli taas näitä. Aion varmasti jatkossakin lukea Danielle Steeliä, tuskin edes muista mitä niistä vanhoista kirjoista olen kerran lukenut.

Helmet-haasteessa: 27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

Jørn Lier Horst; Koodi

 

Tämä oli ensimmäinen Horst-kirjani, vaikka Wisting on tv-sarjana tuttu. Kirja sen sijaan onkin jo kirjailijan 12. romaani. Niitä aikaisempia en saanut käsiini ja vaikka yleensä olen todella tarkka ja ehdoton, että luen sarjat ilmestymisjärjestyksessä, niin tässä väärä järjestys ei häirinnyt millään lailla. En tosin voi lukea myöskään sellaisia dekkareita, jotka olen nähnyt jo tv-sarjana aiemmin.

Koodi oli oikein mukava, sujuva dekkari, ei väkivaltaa ja yli hilseen meneviä juonenkäänteitä. Ihan leppoisaa mukavaa poliisitutkintaa. Wisting on ystävystynyt jo vuosia sitten Martin Haugenin kanssa, heti sen jälkeen kun Martinin vaimo Katharina Haugen katosi. Naista ei löydetty koskaan. He ovat viettäneet joka vuosi katoamisen vuosipäivää ja mökkeilleet kalastuksen merkeissä Martinin kesämökillä. Nyt juttu avataan uudestaan ja Wisting paimennetaan vakoilemaan Martin Haugenia. Wistingin tytär Line tekee podcast-sarjaa toisen naisen katoamisesta ja nämä kaksi eri tutkintaa yhdistyvät jollain tavoin. 

Sain kirjan päätöksen eilen illalla ja olinko liian väsynyt vai mitä, mutta en muista, mikä tämä Katherine Haugenin kohtalo tässä kirjassa olikaan - sen toisen kadonneen naisen kohtalon muistan.

Helmet -haasteessa kohtaan: 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

Silvia Hosseini; Pölyn ylistys

 

Tätä en taatusti olisi lukenut ollenkaan, ellen olisi tarvinnut Helmet-haasteeseen kirjaa, jonka kirjoittaja on kotoisin Lähi-Idästä. Iranista kotoisin oleva ja Tampereella asuva Silvia Hosseini on. Pölyn ylistys oli riman alittaja. Se koostui kourallisesta esseitä aiheista, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan. Yleensäkään en ole essee ihminen, mutta ehkä sietäisin lukea esseitä mielenkiintoisista aiheista. Näitä ei ollut pahoinpitely-seksi, Leonard Cohenin musiikkituotannon huonoimmat kappaleet, Dubain kaupunkikuvaus, joku lastenlaulu, joka on esiintynyt Leijonakuningas -elokuvassa (?).. ja ... oli siellä varmasti vielä, jotain, mutta en muista mitä. Sääli, sillä Silvia Hosseini olisi selvästi todella hyvä kirjoittaja. Hyvin paljon parempi, kuin monet muut joita luen. Tässä essee-kokoelmassa Hosseinin ote oli hyvin ylimielinen, elitistinen ja muita ihmisiä dissaava. Mikä ettei, onhan kaikilla siihen oikeus, itsekin olen sellainen, huomaan kun luen joskus vanhoja kirjamietteitäni. 

Eli Helmet-haasteen kohtaan: 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

Niillas Holmberg; Halla Helle

 Kirjan päähenkilö on Samu, joka ihastuu saamelaistyttöön, taiteilijaan, joka käyttää nimeä Halla Helle. Samu muuttaa tämän perässä Lappiin ja työskentelee siellä kirjastolla. Samaan aikaan Halla Helle kokee jonkinlaista elämäntuskaa, burn outia ja psykoosia, ei pysty taiteilemaan ja kärsii vain masennuksesta tai jotakin muuta tuollaisesta epämääräisestä taiteilijan mielenterveysongelmasta. Samu on huolissaan ja haluaa auttaa.

En juurikaan pitänyt kirjasta. Kannesta kanteen säilyi saarnaava, opettava ja neuvova kieli. Liiallinen analysointi. Mielenterveysongelmaisen Halla Hellen unia tulkittiin ja selviteltiin Freudin ja Jungin avulla. Oma Freud-aikani meni ohi jo ennen kuin täytin 15 vuotta. Silloin se oli vielä kiehtovaa ja mielenkiintoista ja luin unien tulkinnasta. Ei enää.

Saamelaisosuus oli kirjan kantava voima, mutta sekin oli niin osoittavaa, että en oikein jaksanut. Paljon analysoitiin etelän ihmisten ja saamelaisten välisiä mielipide-eroja ja koflikteja. Ei ollut minun kirjani alkuunkaan. Mutta mikä jäi mieleen: Norjan puolella vierailtuaan Halla Hellen toinen koira jäi sinne karanteeniin, eikä sitä saanut tuoda takaisin Suomen puolelle, koska Norjassa oli tavattu jotain hirvien matotartuntaa ja eläinten rajanylitykset muuttuivat sen takia tiukemmiksi. Karanteenin kesto oli 10 viikkoa ja maksoi yhteensä jotain 4000 euroa. Tämän haluaisin tietää: voiko asia oikeasti olla noin??!

Helmet-haasteen kohtaan: 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

Camilla Sten; Kadonnut kylä

 Kadonnut kylä oli ihana kauhukirja. Neljä nuorehkoa dokumentti-ohjelman tekijää saapuu hylättyyn kylään kuvaamaan ja videoimaan. Kukaan ei tiedä, mitä kylän asukkaille on 50-luvulla tapahtunut, talot ovat jääneet tyhjilleen, pyykit naruille, astiat pöytään. Kun ensimmäiset poliisit aikoinaan saapuivat paikalle, keskeltä toria löytyi ihmisuhri ja yhdestä talosta elävä vauva. Nyt 50 vuotta myöhemmin dokumentti-ryhmä haluaa selvittää, mikä on mysteerin takana. No oikeastihan tämä nyt on ihan epäuskottavaa: mikä kylä muka jätettäisiin noin koskemattomaksi ja ihmisten katoamista ei selvitettäisi. Onhan jo Tsernobyl-kaupunginkin talot pengottu, varasteltu, graffitein koristeltu. Ja sen jos jonkun kuvittelisi olevan aika rauhassa urbaaneilta asunnottomilta laitapuolenkulkijoilta.

Kaikesta epäuskottavuudesta huolimatta tämä oli ihanaa piinaavaa jännitystä. Parasta kirjassa on tyhjien autioiden talojen kuvailu, se on juuri sellaista, mitä rakastan. Olisi niin ihanaa kävellä tuollaisessa kylässä ja tutkia kaikkia paikkoja, kuvitella mitä on tapahtunut, kuvitella entisiä asukkaita ja tutkia miten he ovat sisustaneet, minkälaisia astioita, huonekaluja, liinavaatteita, mattoja, verhoja, työkaluja heillä on ollut...

Kirjan päähenkilöt ovat vähän lapsellisia ja taaskin epäuskottavia enkä oikein ymmärtänyt kaikkia heidän toimiaan. Esimerkiksi kirjan loppupuolella en muistanut mitä toiselle miehistä kävi. Mutta ei se haitannut.

Kirja menee minulla Helmet-haasteessa kohtaan: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (toinen kirja on sitten äitinsä Viveca Stenin kirjoittama)

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt; Vihan jäljet

 

Tämä on jo seitsemäs Sebastian Bergman -kirja. Tytär Vanja Lithner toimii poliisin henkirikosyksikön johdossa ja selvittää sarjamurhaajan jälkiä. Murhilla ei näytä olevan mitään yhteistä tekijää ja siksi pitää turvautua kriminaalipsykologina työskentelevän Sebastian Bergmanin apuun. Jotain yhteistä alkaakin lopulta löytyä. Muuten Bergmanin arki täyttyy lähinnä lapsenlapsen hoitamisesta ja osa-aikaisena terapeuttina toimimisesta. Mutta sieltäkin paljastuu iso salaisuus, kun eräällä asiakkaalla on samanlainen kohtalo, kuin Bergmanilla itsellään; kummallakin on tsunamissa kuollut lapsi.

Verkko kiristyy myös henkirikosyksikössä työskentelevän Billyn ympärillä. Huh, nyt oli jännää. Ja niinhän tässä taas kävi, että vaikka kirjan tämä rikostapaus saatettiin nätisti loppuun, niin uusi koukuttava tarina vihjailtiin käyntiin.

Kirja on julkaistu vuonna 2021 ja on minulle ensimmäinen romaani, jossa mainitaan Korona-virus. Se ei muuten tuntunut sopivan kirjan luonteeseen ollenkaan, jotenkin droppasi vähän tunnelmaa.

Tämän nyt ehkä voisi laittaa Helmet -haasteen kohtaan: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

Sirpa Kähkönen; Vihreä sali

 Tämäkin vielä jatkaa Kuopio-sarjaa, mutta nyt 60-luvulla ollaan ihan toisenlaisessa maailmassa. En oikein muistanut näitä henkilöitä, olivatko jo osallisina aikaisemmissa romaaneissa? Irene, Leo, Jaakko... no, vanhat tutut Anna ja Lassi Tuomi esiintyivät tässäkin romaanissa pienessä sivuosassa.

Kirjassa melkein kaikilla oli paha olla. Oli mielen sairautta ja epäsosiaalista käytöstä. Paljon surua ja olisinkin halunnut tietää vielä enemmin, mistä se kaikki kumpusi. Kirjan tarina oli vaatimaton eikä missään nimessä parasta Kähköstä, mutta kirjoitettu kieli oli taas aivan napakymppiä. Kyllä taisi jossain kohtaa taas itku päästä. Voimaannuttava itku kaikesta siitä haikean kauniista kuvailusta. Minulle jäi vähän epäselväksi, mitä Leo teki. Leon kohtalo ja koko nuori elämä oli surullinen. Kaksi muuta päähenkilöä olivat Irene ja Jaakko. Irene työskenteli kukkakaupassa lähettinä, mutta kärsi kotioloissa mielisairaan äitinsä kourissa. Jaakko taas oli maailmanpelastaja, Ireneen ihastunut ja Leosta huolta kantava kirjan ainoa "järjen ääni". 

Helmet-haasteessa kohtaan: 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

 

Pierre Lemaitre; Tulen varjot

 Voihan vitalis, tämän piti olla itsenäinen jatko-osa Näkemiin taivaassa romaanille... mutta en osannut yhdistää näitä kahta romaania toisiinsa millään lailla. Jälkikäteen totesin, että kyllä - onhan siinä yksi saman niminen hahmo. Näkemiin taivaassa -kirjassa esiintyi Eduard Pericourt ja tässä romaanissa alussa vietetään Marcel Pericourtin hautajaisia. Mutta siinä kaikki. Mitä ilmeisimmin ovat isä ja poika. En muista ensimmäisestä osasta mitään, ilmeisesti olen siitä kuitenkin pitänyt. Melkein nyt tekisi mieleni sanoa, että pidin Tulen varjoista vielä enemmin. "Sarjalle" on tulossa kolmaskin osa, toivottavasti se on yhtä hyvä.

Pankkiiri Pericourtin hautajaissaatto on menossa, kun lapsenlapsi Paul putoaa ikkunasta ja halvaantuu. Paulin äiti Madeleine keitetään monissa liemissä. Hän perii pankin ja suunnattoman omaisuuden, joutuu hoitamaan pyörätuoliin sidottua poikaansa ja tulee petetyksi monilla eri tavoilla. Mutta kosto elää.

Kirjassa ison osan saa myös Paul, josta tulee kuuluisan oopperalaulajan fani. Eurooppaan varjonsa heittää talouskriisin aika ja Hitlerin valtaan nousu. Ja kaiken tämän lisäksi kirjassa on taiten ripoteltua laadukasta huumoria. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja nautin kovasti taitavasta lukijasta.

Helmet-haasteessani laitan kirjan kohtaan: 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave