Barbara Erskine; Keskiyö on yksinäinen paikka

Taas mentiin kauhukirja-genreen ja ensin olin vähän epäileväinen, saanko tätä luettua, mutta sitten totesin tarinan kelvolliseksi. Olihan se naiivi ja kliseinen kaikissa kauhu-piirteissään, mutta jotain pientä kivaakin oli mukana.
Päähenkilö Kate on kirjailija, joka vuokraa pienen mökin kirjoittaakseen rauhassa, mutta seudulla rellestää menneiden roomalaisten henget. Muinoin koetut petoksen, vääryyden ja intohimorikoksen tunteet eivät ole kuolleet. Vaaraan joutuvat Katen lisäksi vuokraisännän perhe ja Katen ystävät.
Lopussa jäi valitettavasti kertomatta, miten yksi vainaja selitettiin. Tyytyikö poliisivoimat ajatukseen, että kummitushan sen tietenkin tappoi. Ja mitä kirjattiin täten kuolinsyyraporttiin?
Melkein voisin lukea vaikka lisää Erskineä.
Yksi kutkuttava epäkohta löytyi (tai ehkä muutama, mutta tämä yksi eritoten): Kate on hivenen tottumaton lämmittämään kamiinalla mökkiä, joten hän saa vuokraisännältään neuvot, millä tulen saa pidettyä yllä koko yön. Kun tuli palaa kunnolla, sen ilmansaantia vähennetään siten, että pellit laitetaan kiinni. Toivon totisesti, ettei kukaan ota tätä kirjaimellisesti ja todesta. Niin kauan kun tulipesässä kytee vielä yhtään tulta, peltejä ei todellakaan laiteta kiinni, ellei haluta kuolla häkäkaasuihin. En tiedä mitä alkukielisessä tekstissä luki ja mikä on suomennoksen osuus tässä, enkä edes tiedä mikä englanninkielisessä sanastossa on oikea termi uuninluukun ilma-aukoille tai ilmanottoaukoille. Ne voi kyllä laittaa kiinni tai lähes kiinni, jolloin tuli palaa hallitummin. Mutta kyse ei siis ole pelleistä. Toiseksi myös; kamiinaan ei mitenkään saada yön yli pysyvää tulta.

Tällä kirjalla Helmet-haasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan toden ja epätoden rajamailla.

Tuomas Kyrö; Kerjäläinen ja jänis

Kerjäläinen ja jänis kertoo ihmiskaupan uhriksi joutuneen Vatanescun tarinan. Ihmiskauppaaja on Jegor, joka tuo Vatanescun kumppaneineen Romanian slummeista Suomeen kerjäämään ja ansaitsemaan rahaa. Onnellisen sattumuksen kautta Vatanescu pakenee ja pakomatkallaan kohtaa jäniksen ja muita persoonia.

Kirja oli nopeasti luettava ja vaikka siinä oli yritystä, niin laadultaan vain keskinkertainen.
Ehkä tämän voisi sujauttaa Helmet -haasteen kohtaan 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Sekä Romanian slummit että kerjäläisyys on minulle vieraita kulttuureita.

Alan Bradley; Kolmasti naukui kirjava kissa

Kolmasti naukui kirjava kissa -romaanissa Flavia De Luce on jo 12-vuotias. Lyhyeksi jäänyt seikkailu Kanadan maalla sisäoppilaitoksessa on päättynyt ja Flavia tulee kuin maitojunalla takaisin kotiin ja Buckshaw'n kartanoon. Flavian isä on sairastunut, eikä influenssa ole mikään pikkuinen juttu. Omaisia ei päästetä sairaalaan edes katsomaan sairastunutta. Onneksi Flavia löytää ruumiin ja saa näin muuta ajateltavaa.
Kiva tarina jälleen kemiantaituri-Flaviasta.

Marko Hautala; Leväluhta

Leväluhta olisi varmaan kauhukirjagenrestä tykkäävälle lukijalle ihan kelpo teos, mutta minuun ei uponnut ei sitten millään. En tiedä voinko sanoa, että melkein inhosin tätä kirjaa, mutta hyvin lähellä. Loppuun luin tietenkin, jotta saan tietää mitä henkilöille tapahtuu ja jotta saan tällä kuitattua Helmet -haasteen kategorian 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota yleensä et lue. En lue kauhukirjoja, jotenkin ne ovat niin... säälittäviä, naiiveja, keinotekoisia ja yrittävät liikaa. Ja epäuskottavia. Ymmärrän tietenkin, että kauhukirjan pitääkin olla epäuskottava, eihän siihen saisi muuten sitä kauhua millään lailla, mutta jostain syystä pidän vain uskottavista kirjoista.
Päähenkilö on Meeri, joka jättää oman perheensä ja palaa lapsuudenkotiin. Lapsuudenkodissa mikään ei ole oikein, ja lähistöllä on Leväluhta, joka tuntuu olevan jonkinlainen suonsilmäke. Siellä on vallalla pahat voimat. Meerin isä on tehnyt itsemurhan, veli Lari on mielisairaalassa ja äiti harhailee sekopäisenä kodissaan. Paitsi ettei harhailekaan muualla kuin Meerin päässä. Siis tämä. Yhhyh. Asiat joko on tai ei. Kaikki kirjan hahmot olivat vastenmielisiä. Oikeasti kukaan ei käyttäydy siten, kuin kirjassa kerrottiin.
Kirjan ainoa mielenkiintoinen anti oli muuten sana leväluhta. Luhta. Mietinkin, että se on jotain suota, mutta nykykielessä sanaa ei taideta käyttää. (Luhta = vataja = tulvavaikutteinen suo!!) Sana on kuitenkin olemassa, esim. luhtakerttunen. Ja Luhta - siis tämä vaatevalmistaja. Jotain ajatuksia ja uutta kirja siis onnistui herättämään! Paikkana Leväluhta on oikeasti olemassa kirjan ilmoittamassa paikassa. Sitä en ollut tiennyt ja se oli jännittävää. Leväluhdasta on  kaivettu esiin ihmisten ja eläinten luita, koruja ja ties mitä uhrilahjoja. Tämän takia kirja kannatti lukea, opin uutta.

Markku Ropponen; Suruaika päättyy, Kuhala

Suruaika päättyy, Kuhala - romaanissa ollaan Lapissa. Tien varsilla juoksentelee poroja ja paikallisen sisäänpäin lämpiävän väestön kanssa on ongelmia. Kuhala joutuu onnettomuuteen ja menettää lähimuistin. Naisystävälle käy vielä huonommin, Jeri-koirakin katoaa. Rikoskomisario Reimi ahdistelee Kuhalaa; hän ei selvästi usko, että tällä olisi puhtaat jauhot pussissa.
Tätä kirjaa ei voinut olla ahmimatta. Kuten ei muitakaan Kuhaloita. Olen lukenut nyt noin puolet Kuhala-dekkareisa. Mitäs sitten kun nämä loppuvat =(.

Veikko Huovinen; Porsaan paperit

Ohut kirja Huovisen eläinnovelleja. Perusteellista ja selvää Huovis-laatua. Oivaltavia sutkauksia eläimistä, eläinten ajatuksista ja muutama kantaaottava nelijalkaisen haastattelu sekä navettapaneeli. Osa novelleista oli hyviä, osa keskinkertaisia. Muutamat herätti oikeasti surullisiakin ajatuksia. Ja kun olin niin varma, että valitsen tästä turvallisen eläinkirjan Helmet - haasteen kohtaan 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja. Ei ollut täysin turvallinen, mutta varmasti paras valinta siihen kuitenkin. Vältän eläinkirjoja, koska en ole vielä kohdannut yhtään sellaista, joka ei itkettäisi ja josta ei tulisi paha mieli. Onko niitä?

Huovinen on yksi suosikeistani.

Kim Edwards; Unien järvi

Unien järvi -kirjassa päähenkilö Lucy palaa Aasian vuosiensa jälkeen kotiinsa Amerikkaan ja löytää kotitalonsa kätköistä vanhoja kirjeitä ja tavaroita. Suvun vaiettu historia alkaa paljastua. Lucy haluaa selvittää, mitä sata vuotta sitten on tapahtunut henkilöille, joista kukaan ei tunnu kuulleen. Aika kliseinen juoni, sellainen joka yrittää olla kiehtova ja keikkuu sillä rajalla, onko.
Kirja on kirjoitettu runollisen herkästi, melkein liiankin taiteellisesti. Luontoa kuvailtiin kyllä kauniisti ja arvostavasti. Tällainen herttainen tapaus, mutta ehkä vähän turha. Jotenkin tuntuu siltä, kuin kirjalta puuttuisi sanoma.
Kirjan sijoitan Helmet -haasteessa kohtaan 28. Kirjan kannessa on kuu.

Nora Roberts; Julkinen salaisuus

Että voi kirjalla olla hirveä nimi; Julkinen salaisuus, ja sama se oli englanniksi: Public Secrets. Jotenkin suomenkielisenä se vaan on kahta kauheampi. Nora Robertsit yleensä ovat.
Kirjan päähenkilö on Emma, jonka elämää seurataan lapsuudesta aikuisuuteen. Emman äiti on ongelmainen, eivätkä kotiolot ole hyvät. Isä saapuu kuin pelastava enkeli, eikä mikä tahansa isä, vaan huippu-rockbändin keulakuva. Emma muuttaa aivan toisenlaiseen maailmaan, 60-luvun rock-rauha-ja-rakkaus -formaattiin kaikkien huumehuurujen ja vapaan rakkauden ilotulitukseen. Kunnes uudessa perheessä tapahtuu traaginen onnettomuus. Se traumatisoi niin Emman kuin muutkin. Loppukirja selvitellään, mitä tapahtui ja voidaanko tapahtuma selvittää perinpohjin. Emma rakastuu muutaman kerran, toinen suhteista on paha, toinen hyvä.
Robertsilta vähän laimeahko rakkaus-dekkari tällä kertaa. Ehkä silti sujautan tämän Helmet -haasteen kohtaan 6. Rakkausromaani. Ja kansikuva. Se on hirveä, aivan hirveä.

Lotte Hammer & Søren Hammer; Kaikella on hintansa

Tanskalainen rikosylikomisario Konrad Simonsen lähetetään tutkimaan Grönlannin jäätiköltä löydetyn nuoren naisen murhaa. Ruumis on ollut piilossa 25 vuotta ja paljastuu sieltä jäätikön sulaessa. Simonsen muistaa toisen murhan, joka on tehty aivan samalla tavalla, mutta siitä murhasta tuomittu mies on tehnyt itsemurhan. Simonsen tajuaa, että murhaaja on tuomittu väärin perustein. Simonsen kauhistuu ja tulee surulliseksi. Kirjassa itkettiin verrattain paljon. Simonsen itki, poliisiosastolla itkettiin... en ole ihan varma, pidänkö näin paljon itkevistä poliiseista.
Jännitystarinana kirja oli ihan hyvä. Minulla kesti aikansa, että pääsin tähän kirjaan mukaan. Ehkä se on aina, kun aloittaa uuden kirjan joltain ihan ennen lukemattomalta kirjailijalta. Pitkän aikaa alussa oli vieläpä niin, etten tajunnut Simonsenin ja Simonin olevan sama henkilö! Simonsenin lempinimi oli Simon. Siis aivan järjetöntä =). Jos Suomessa olisi vaikka Heikkinen-niminen henkilö, niin miten todennäköisesti häntä sanottaisiin Heikiksi?
Ja mikähän ihme tässä nyt on, joku kohtalo, telepatia vai karma: ei ole montaa viikkoa, kun luin tanskalaisen Peter Hoegin Lumen taju-romaanin. Siinäkin tutkittiin murhaa Grönlannissa ja lenneltiin helikoptereilla jäätikön yllä Thuleen, juonessa oli mukana amerikkalaisten tukikohta ja epävirallinen korkeintaan puolilaillinen laskeutuminen jäätikölle. Samoin tässä. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, niin aloin seurata Yle Areenassa tanskalaista Vallan linnake -sarjaa. Jossa jälleen kerran yhdessä jaksossa oli juonena amerikkalaisten lentotukikohta Thulessa ja helikopterilennot ja salaiset välilaskut Grönlannin jäätiköllä.
Tämä kirja sopii (hyvin löyhästi) Helmet -haasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja. No, oikeastaan en löytänyt tässä ilmastonmuutosta, kuin ehkä yhdessä lauseessa, mutta kun Facebookin Helmet-palstalla tätä oli ehdotettu Ilmastonmuutos -kohtaan, niin olkoon menneeksi. Nyt menin ali sieltä, missä aita on matalin. Epäilenkin, etten pysty lukemaan mistään oikeasta ilmastonmuutoksesta kirjaa, kun se on niin surullista tarinaa.

Harlan Coben; Älä päästä irti

Älä päästä irti oli ihan Cobenin parhaita dekkareita. Mukaansatempaava, jännittävä ja selkeästi kirjoitettu. Poikkeavasti tämä oli kirjoitettu minä-muodossa. Siitä en yleensä pidä kirjoissa, mutta se ei haitannut nyt niin pahasti, että olisi vienyt viehätystä.

Päähenkilö eli kirjan minä on Nap Dumas –niminen poliisi, ei aina niin ihanteellinen, vaan vähän paha poliisikin, mutta kuitenkin enemmän hyvä kuin paha. Hän on päättänyt ottaa selvää, mitä tapahtui vuosia sitten, kun hänen kaksoisveljensä ja tämän tyttöystävä tekivät itsemurhan heittäytymällä junan eteen. Mitä tapahtui kaveripiirille, miksi kuudesta neljä on kuollut? Ja mitä tapahtui Mauralle, kadonneelle tyttöystävälle.