Vaikka Eeva Joenpelto on yksi lempikirjailijoistani, niin hänen viimeiseksi työkseen jäänyt Uskomattomia uhrauksia, ei valitettavasti maistunut minulle. Tämä oli niin… nykyaikainen. Arkipäiväinen. Joenpellolle tyypillinen flow puuttui kokonaan, mutta eihän se nyt ole tietenkään mikään ihme. Ei kukaan pysty mahdottomiin.
Mitähän ne kirjan nimen mukaiset uskomattomat uhraukset tässä kirjassa muuten olivat? Odotin läpi koko kirjan, että se aukeaisi minulle ja lopulta olin jo varma, että lopussa kiitos seisoo ja joku iso uhraus sieltä paljastuu, mutta ei mitään. Muuten kirja kyllä parani hieman loppuaan kohden.
Taidan jossain vaiheessa lukea kaikki varhaisemmatkin Joenpellot uudelleen läpi, koska edellisistä kerroista on aikaa varmaan jo parikymmentä vuotta. Ja ne ovat taattua laatua!
Jos menisin suosittelemaan Joenpeltoa jollekin toiselle, niin suosittelisin kaikkia muita romaaneita, mutta en tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti