Manillaköysi lasketaan kai klassikoksi. Mainio pieni välipalakirja ollakseen sellainen. Kuvittelin, että olen tämän joskus nuoruudessa lukenut, vaan enpä ollutkaan tai sitten olen onnellisesti unohtanut koko kirjan. Nämä juoni juonessa -kirjat eivät oikein ole minua varten. Tarkoitan sellaisia, joissa on yksi kehysjuoni kannesta kanteen, mutta sen sisällä kerrotaan tarinoita tai muuten versoaa pikkuisia omajuonisia lukuja ja juttuja. Minua häiritsee kauheasti yhden juonen keskenjättö, edes hetkeksi. Ja huolestuttaa, kun en pääse heti selvittämään "pääjuonta". Ärsyttävää =). Ehkä minulla on keskittymishäiriö, varmaan työstressin aiheuttama sellainen.
Muuten mukava hieman kieli poskessa -kirja, jolla ihan varmaan joo on paljon syvällisiä moniselitteisiä merkityksiä. Tätä kirjaa varmaan voisi analysoida tunteja, päiviä ja viikkoja. Mutta joskus on ihan mukava lukea tällainen kirja ihan vain niin, että se kertoo juuri sen, mitä siinä lukee.
Tavallaan pistän tämän kyllä sarjaan
Kirjat, jotka jokaisen täytyy joskus lukea. Se nyt ei keneltäkään ole pois, tämän kun lukee puolessa päivässä. Sanotaan vaikka niin, että yleissivistykseen kuuluu tuntea tämä tarina. Eli hyvä kun tulin lukeneeksi, vaikkakin näin myöhään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti