Poikakirja oli lämminhenkinen lapsuudenkuvaus kaikessa traagisuudessaankin. Koulukiusaaminen, hirviömäinen opettaja, erilaisuus, abortti, kuolema… nämä kaikki otettiin vastaan niin kuin ne eteen tulevat, eikä kirjan päähenkilön mielestä niitä kannata märehtiä sen enempää. Mitä niistä turhia traumoja kehittämään, elämä menee omia polkujaan ja helpoimmalla pääsee, kun seuraa vierestä eikä liikaa hötkyile. Lukijana huomasin välillä omien tunnetilojeni lähentelevän kauhuakin. Vaikuttavaa ja koskettavaa.
Kirjan perhe oli uskomattoman vahva ja turvallinen perusta, jossa keskenkasvuisen lapsen on hyvä olla. Ilmankos kaikki vastoinkäymiset on mahdollista kestää.
Yleensäkin tykkään lukea lapsuudenkuvauksia, tämä Poikakirja oli vielä harvinaisen onnistunut sellainen. Ja tämä ajankuva, siitä tykkäsin! Voin suositella ihan kaikille.
Aakkoshaaste on siis edennyt jo J-kirjaimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti