Joskus vanhassa blogissani ilmoitin kovin päättäväisenä, etten koskaan lue samaa kirjaa kahta kertaa. Nyt pitää tehdä tuohon pieni korjaus: en lue samaa kirjaa kahta kertaa aikuiselämäni aikana. On tietty joukko kirjoja, jotka olen lukenut keskenkasvuisena nuorena, joskus teini-iässä, ja niiden uudelleen läpikäyminen on paikallaan. Monet Veikko Huoviset on sellaisia. Niin myös tämä Kylän koirat (v. 1962). Muistin ennestään vain novellin Vangittu prinsessa - tuo nimi oli jäänyt lähtemättömästi päähän.
Kyllä minä niin nautin Huovisen humoristisesta kirjoitustavasta ja nämä koiranovellit ovat kamalan hauskoja ja riemukkaita tarinoita. Tragiikkaakin sieltä löytyy. Koiraihminen nyökyttelee tietäväisesti päätään lukiessaan tarinoita. Kaikki on niin totta ja niin teräviä havaintoja. Mukana muutamia autenttisia kuvia. On muuten mielenkiintoista huomata, miten yhteiskunta on muuttunut noista ajoista. Silloin koirat juoksentelivat laumoissa vapaina, penkoivat kylän tunkioita eikä eläinlääkintä ollut kovin korkeassa kurssissa. Toista se on nyt, kun on kiinnipitosäännöt ja vapaana juoksentelevia koiria paheksutaan. Ja sellaista ihan oikeaa kulkukoiraa ei voi enää (onneksi) nähdä.
Lisään blogiin kategorian Lisää tätä, joka saa toimia muistilappunani kirjastoreissuilla. Helposti unohdan, mitä olen ajatellut lainata kirjastosta, ellen laita niihin jotain puumerkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti