Kirsti Ellilä on minulle ihan uusi tuttavuus ja minulla on pikkuisen sellainen tunne, että saatoin aloittaa nyt väärästä kirjasta. Siis tämähän kertoi naisesta, joka kirjoitti rakkausromaanin =). Jo toistamiseen saan todeta, että minähän sitten en lue rakkausromaaneja ja olen maailman epäromanttisin ihminen.
Rakkausromaaneissa ja naisten hömppäviihteessä minua eniten häiritsee ja ärsyttää se, että ne keskittyvät miehen metsästämiseen. Ja vaikka ei keskityttäisi, niin lopputulos se on kuitenkin aina. Ja tämä ehkä siksi, että miehen metsästys on niin kaukana minun luontoani kuin kuu maata. Aivan kuin loppu ei olisi onnellinen, ellei sankaritar löydä miestä. Höh. Ovatko kaikki maailman naiset läheisriippuvaisia ja tarvitsevat miestä ollakseen onnellisia? En jaksa enkä halua uskoa siihen. Luin siis väärän kirjan, koska tässä käsiteltiin nyt nimenomaan tätä rakkausromaanin kirjoittamista ja hömppäkirjallisuuden aitoutta.
Mutta jos ei juonta oteta laskuun, niin pidin kirjan hyvästä kielestä ja helppolukuisuudesta ja oli tämä ehdottomasti laadukkaampaa kamaa kuin vastaavat amerikkalaishömpät, nämä lindahowardit ja sen sellaiset. Yleensäkin arvotan suomalaiset kirjailijat hieman korkeammalle kuin amerikkalaiset kollegansa, ja suomalaisen kirjallisuuden kautta aikojen ihan toisiin sfääreihin, kuin amerikkalaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti