keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Eppu Nuotio; Peiton paikka

Heh, minulta meni aika kauan aikaa, ennen kuin tajusin mistä tuo kirjan nimi Peiton paikka tulee. Hykerryttävän hauska idea. Ja niin oli kirjakin.Tai siis ei hauska, sen verran hurjaa tragiikkaa tämä oli, mutta lukuelämys oli valtava. Taas lapsuuskuvaus, niitä rakastan! Ja taas mahtava ajankuva, ihan mahtava.
Lapsen ja äidin symbioottinen suhde se ei aina olekaan ihan itsestäänselvä. Tässä kirjan päähenkilön äiti oli mieleltään jotenkin vaurioitunut ja se sitten tietysti vaikutti koko perheeseen. Hm, näistä herää kyllä aina vaan pahempi uteliaisuus, minä haluaisin tietää miksi joku tekee niin tai näin. Ja mistä johtuu esim. tässäkin äidin "häiriöt" tms.
Tämä oli aakkoshaasteen N.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti