Kun Miehen tuoksu ilmestyi, muistan ajatelleeni, että hyi helvetti, tuota en ainakaan ikinä lue. Ja miksikö? Kansikuvan ja romaanin nimen perusteella. Kannessa on siis farkkujen peittämä perse ja sen alla teksti miehen tuoksu. Ei tullut mieleen mitään muuta, kuin piereskelevä mies. Pierun ja puutteellisen hygienian hajun ajatuskin sai minut sairaaksi. Yäk!
Lainasin sitten kuitenkin kirjan uteliaisuuttani, koska halusin päästä eroon asenteellisuudestani ja ennakkoluuloistani.
Tarinasta plussaa sille, että tämä oli ihan ainutlaatuinen! Museotyöntekijöistä en olekaan ennen lukenut ja asiantuntemus tuntui olevan paikallaan. Pidin päähenkilöstä, hänen ajatuksistaan ja kärsin hänen kanssaan samoista asioista ja nautin hänen arjestaan. Mutta olihan tämä taas romanttinen hömppäromaani, eli missiromaani. Eli mies saa naisen ja plaa plaa plaa. Tai nainen miehen.
Pidän Ellilän tekstistä, haluan lukea näitä lisää. Mutta tuosta kirjan nimestä ja kansikuvasta en vaan toivu, en ikipäivänä. Edelleen ajattelen perseen hajua, kun näen kannen. Se kuulostaa ihan kamalalta kirjoittaakin noin, mutta halusin nyt oksentaa tuon ajatuksen päästäni ulos. Piilotan kirjan pinoni alimmaiseksi. Miksei kansikuvassa voisi olla vaikka mieluummin miehen ylävartalo, vaikka kainalon seutu. Muistaakseni kainalohien mukana erittyy eniten feromoneja, joihin kirjan nimi siis viittaa. Tai voisiko tämän kirjan nimetä vaikka jotenkin uudestaan =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti