Minette Walters; Kameleontin varjo

En tykkää Waltersista ehdoitta, mutta tietyn suodattimen takaa näistä nauttii melkein kuin mistä tahansa dekkareista. Muistan muutamista aikaisemmin lukemistani, että jotkut sisältävät kuvottavia, väkivaltaisia ja luotaantyöntäviä asioita. Kameleontin varjo ei sisältänyt sellaisia, mutta aika turha tarina tämä silti oli.
Amerikkalaissotilas haavoittuu ulkomaankomennuksellaan, palaa kotimaahansa ja esiintyy kovin aggressiivisesti. Näin hän on sopiva syntipukki murhasarjaan, joka sopivasti alkaa kaupungissa. Päähenkilön ex-tyttöystävä on kirjan ällöttävin hahmo ja näiden kahden suhde on ihan toiselta planeetalta. Aivan epäuskottavaa, että sellaista suhdetta olisi voinut olla.
Oman aika kuivakkaan lisänsä romaaniin tuo sinne ujutetut poliisin kuulustelupöytäkirjat ja psykologien raportit tarinan seassa.
Waltersissa on jotain samaa kuin Ruth Rendellissä: he kummatkin tekevät päähenkilöistään inhottavia. Tai ainakin osittain inhottavia. Minä haluan pitää päähenkilöistäni ja nostaa heidät jalustalle enkä ruveta inhoamaan ja halveksimaan heitä =).
Aakkoshaasteen W.