Johan Theorin; Yömyrsky

Yömyrsky oli mainiota öölantilais-dekkaria kummitustarinamaisilla mausteilla. Kummitustarinoista, kuten muustakaan fantasiasta, en välitä, mutta ei ne nyt hirveästi tätä tarinaa päässeet pilaamaan. Pidin tästä ehkä hieman enemmän kuin aiemmin lukemastani Theorinin Hämärän hetki -dekkarista.

Yksi vähän häiritsevä asia Theorinissa on: aikahypyt. Ja se näyttää olevan Theorinille ominaista, koska sitä harrastettiin myös tuossa edellisessä romaanissa. Ensin ollaan nykypäivässä, sitten esimerkiksi sata vuotta taaksepäin, sitten taas nykypäivässä, sitten taas taaksepäin... Minusta tuollainen rakenne rikkoo sujuvaa kokonaisuutta. Harvakseltaan käytettynä hyvä tehokeino, mutta todellakin vain harvakseltaan. Harvoja ovat ne kirjat, joissa tuollainen rakenne todella jaksaa koukuttaa kahdella eri juonellaan. Sekä sillä menneen ajan tapahtumisketjulla, että kirjan nykyhetken tapahtumaketjulla.

Haluan lukea vielä lisää Theorinia.