Karin Fossum; Murtuma

Murtuma on vähän erilainen Fossum. Tämä ei ole dekkari, mutta trilleriksi tätä voisi kutsua. Kirjailija ja kirjan päähenkilö tapaavat ja käyvät keskustelua kirjasta, johon Alvar Eide kirjoitetaan.  Alvar haluaa tulla kerrotuksi ja hän haluaa tietää, miten hänelle käy. Hyvin? Huonosti? Ja niin kirjailija alkaa kirjoittaa…

Alvar Eiden tarina käy lähes kuilun partaalla. Hän tutustuu kirjassa narkkarityttöön, joka vie rahat ja yksityisyyden, Alvar-parka kun ei osaa sanoa Ei. Rahat, jotka hän on varannut Murtuma –nimiseen tauluun, päätyykin vieraan narkkarin heroiiniin. Tämä on se tarina, johon Alvar ajautuu ja kehyskertomuksensa sisällä tämä onkin aika jännittävä ja piinaava tarina.

Kokonaisuutena minusta tämä oli heikointa Fossumia, ja aihe… hm.. jotain tuttua ja vanhaa tässä on. Ehkä joku muukin kirjailija on kertonut romaanihenkilön ja kirjailijan keskinäisistä keskusteluista. Ehkä Stephen King?

Minulla on vielä kolme lukematonta Fossumia tämän jälkeen. Toivottavasti niitä tulisi lisääkin, sillä Fossum on ollut ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja Fossumin parhaat kirjat ovat ehkä Rakas Poona, Harriet Krohnin murha ja Hullujenhuone.