Kansi lupaa, että tämä on "Patricia Cornwellin veroinen..." - no en nyt ihan tiedä. Kirjassa tuntuu olevan kauhea kiire ehtiä juonenkäänteestä toiseen ja paljon verta ja suolenpätkiä. Ts. karmivia kohtauksia ja jotain tuttuakin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun dekkari on rakennettu siten, että murhan uhrit joutuvat jonkun psykopaatin vangeiksi ja tyrmässä tapahtuu kaikkea epämiellyttävää. Nämä epämiellyttävät kohtaukset oli kuitenkin kirjoitettu onneksi vielä verrattain kesysti, että mitään ihan hirveän kauhistuttavaa ei tarvinnut lukijan kohdata.
Lopussa käydään aika kliseistä kilpajuoksua hyvisten ja pahisten kesken, osittain menee jo vähän epärealistiseksi. Voisin kuvitella, että Beckett tästä vielä parantaa otettaan tulevissa kirjoissa.
Keskinkertainen dekkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti