Lapsuudenmuistelmien lisäksi tämä on hautajaiskirja. Hautajaisohjelmien luettelointi sopi oikein hyvin minun mielentilaani, kun olin juuri ollut itse hautajaisissa. Ja nyt täytyy sanoa, että minä siis pidän hautajaisista enemmin kuin esimerkiksi häistä. Niistä pääsee sentään ajoissa pois eikä tarvitse esittää tyhmiä hääleikkejä tai juuri hymyillä väkinäisesti kenellekään. Ja musiikki on hyvää. Hautajaismusiikki.
Halttusen kirja oli kohtalaisen mukaansa tempaava, lapsuusmuistelmat ovat yleensä aina ihania, joskin tässä ne eivät olleet nyt ihan parhaimmillaan. Kirjalle on tullut tietääkseni itsenäinen (?) jatko-osa, jonka aion lukea myöskin joskus.
Asia, joka jäi kiusaamaan: mitä tapahtui Marian teini-iän bestikselle, joka käytti huumausaineita ja joutui välillä suljetulle osastolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti