Ulla-Lena Lundberg; Jää

Voi vitsi, vähänkös oli miellyttävä kirja. Ja samalla hieman omituinen =). Koko ajan tuntui siltä, kuin olisin vasta alussa. Luku luvulta odotin, että milloin tämän tarina oikein alkaa, kun toistaiseksi olen lukenut vasta alkujuontoa… ja yhtäkkiä tarina olikin jo ohi. Se keskivaihe puuttui kokonaan. Mutta ei pahalla. Siksihän tätä mielellään ahmi eteenpäin, kun koko ajan odotti ja halusi lisää. Ihan viehkeä kokonaisuus.

Jää kertoo ulkosaariston pappisperheestä, joka muuttaa Luodolle pitämään seurakuntaa koossa. Aluksi luodaan suhteita muihin asukkaisiin, osasta niistä kehittyy vahvoja siteitä. Eletään sodan jälkeistä aikaa. Ja kaikkea hallitsee luonnonvoimat. Jää ja tuuli, joka tunkeutuu pirtin kynnyksiltä sisään niin, että matot lepattaa lattialla. Ja lehmät navetoissaan – ne hengittävät lämmintä lempeyttään lypsäjän kasvoille. Pappilan nuori neiti, pieni lapsi vielä, näkee ja kokee asiat omalla tavallaan.