Kun viimeksi luin näitä Arhippoja, valitsin kirjailijan
alkupään tuotantoa 70-luvulta. Sain siitä vanhanaikaisuudesta kauhean ähkyn ja
kammon. Nyt kokeilin 80-luvun tuotosta ja tässä tuntui jo ihan toisenlainen
ote! Harva kirja on näin helppo. Sanoisin että vähän outipakkasmainen, vai
olisiko paikallaan sanoa, että Outi Pakkanen on vähän arhippamainen. Se tulee jotenkin naiivista
konstailemattomasta kielestä, mahdottoman suoraviivaisista ja selkeistä
lauserakenteista, joiden rivien välistä ei voi lukea yhtään mitään. Kaikki on,
niin kuin on kirjoitettu. Kyllä minä vielä sinne vanhempaankin tuotantoon
sukellan, vaikka väkisin! Sen verran kovasti haluan haastaa itseni omalle
epämukavuusalueelle. Eihän tämä nyt ihan minun top ten -paikkaa nimittäin tavoittele.
Verta veitsen terällä –romaanissa seikkailee Sakari Alho,
eläkeikää lähestyvä kauneuskirurgi ja tämän nuori kaunis hepsankeikka-vaimo. Ja
kaksi ei-niin-kaunista tytärtä. Jotka ovat muuten vanhempia kuin hepsankeikka.
Komisario Sami Mattila tutkii lenkkipolun varrelta löytynyttä murhan uhria
uuden tuttavuuden, Varpu Ahavan, kanssa. Ymmärrettävistä syistä Ahavalla on
menneisyys, jota hän ei halua tuoda julki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti