Tämäpä vasta mukava kirjanen. Se kertoo Petran ja
Andersin avioliiton hajoamisesta ja tällä perusteella moni on luonnehtinut
kirjaa surulliseksi. Jostain syystä minusta tämä ei ollut yhtään surullinen.
Petra on kirjailija, joka avioeron jälkeen vetäytyy suremaan
Ruotsin Lappiin 3 kuukaudeksi erämökkivahdiksi. Siellä on hiljaisuutta ja tilaa kirjoittaa
uutta romaania. Vain vaeltaja silloin tällöin majoittuu erämökkiin.
Kauhuefektejä tulee mukaan, kun edellinen erämökkivahti
varoittaa Petraa menemästä tiettyihin paikkoihin, koska niissä kummittelee. Varsinkin idässä sijaitseva Taalujärvi on vaarallinen.
Kirjassa oli aivan ihanaa se Lapin luonnon hiljaisuus ja
avaruus, mökin tyhjyys ja vapaus. Tämän takia olin melkein sijoittamassa kirjaa
Helmetin kohtaan ”Haluaisin olla kirjan päähenkilö”. Sillä minä olisin halunnut
olla tuo erämökkivahti! Ajatelkaa nyt: asua ihan yksin Lapin erämaassa, syödä pussikeittoja ja tulla toimeen vain sillä, mitä mökillä on. Mietin kyllä vähän tuota roskahuoltoa.
Hyvin erikoista oli se, miten huonosti Petra tunsi
luontoa ja varsinkin lintuja. Varista, harakkaa, korppia, kotkaa… No okei, ehkä
joku täysin urbaani ei näitä erota, mutta jos Petra on oikeasti lähdössä Lapin
erämaahan, niin hänellä täytyy olla viitekehyksessä edes jonkinlaista
luontotietämystä. Petralla oli myös hivenen hankaluuksia käsittää, mitä tarkoittaa, että välillä lapiolla pitää pöyhiä kompostia =). 3 kuukautta on aika pitkä aika tulla toimeen niillä ruokavaroilla, jotka mökissä valmiiksi on. Ja vessapaperilla, puhumattakaan muista kulutushyödykkeistä. Näin jälkikäteen en oikein muista, miten tuo peseytymismahdollisuus ja pyykinpesu oli hoidettu.
Sijoitin kirjan sitten kuitenkin Helmetin kohtaan 40.
Kirjassa on lemmikkieläin. Perheen kissa muuttaa Petran mukaan erämaamökille. Todella miellyttävä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti