Kun aloittelin tätä Kuhalaa, tuli hetkellinen black out; onko jokin sarjan osa jäänyt välistä? Niin erikoista kuului yksityisetsivä Otto Kuhalalle. Isoja asioita on tapahtunut sitten viime kirjan. Tässä osassa joudumme jättämään hyvästit kumikirahvia uskollisesti riepotelleelle Jerille. Requiescat in pace. Ja muitakin suuria muutoksia on tapahtunut.
En myöskään muista, että missään muussa Kuhalassa olisi tullut näin monta ruumista ja näin monta asetta joutunut Kuhalan haltuun. Tässä kävi vähän niin, että minne ikinä Kuhala menikin, niin johan siellä oli ruumis. Samaa toki on ollut havaittavissa aikaisemmissakin kirjoissa, mutta tässä vielä entistä enemmän.
Kevään ensimmäinen ruumis kuuluu peräkammarin pojalle Redille ja sen Kuhala löytää vanhasta mökkipahasesta pienellä saarella. Ja vaikka Kuhala ei halua tutkia rikosjuttua, niin jotenkin tapahtumat imaisevat hänet väkisinkin mukaansa.
Pidin tästä yhtä paljon kuin kaikista sarjan aikaisemmistakin osista.
Kävin muuten viime viikolla metsässä koiralenkillä ja olin astua siellä viime vuotisten lehtien seassa lojuneen Haddington House -viskipullon päälle. En voinut olla naurahtamatta (niin paljon kuin luontoon heitetty pullo minua risookin) - olikohan Otto Kuhala ollut paikalla puteleineen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti