Unohdettujen tarinoiden kirja oli mukaansatempaava tarina perheestä, jossa kulkee perinnöllisenä eräs Alzheimerintaudin variantti. Sellainen, johon sairastutaan jo nuorena. Kirjassa lopussa mainitaan, että tämä variantti juuri tällaisena on mielikuvituksen tuotetta, vaikka oikeasti erilaisia variantteja onkin paljon.
Seth Wallerin äiti sairastuu jo alle 40-vuotiaana Alzheimerin tautiin eikä pian tunne aviomiestään, poikaansa eikä edes itseään. Sama tapahtuu menneisyydessä Haggordin perheen äidille. Seth haluaa lähteä etsimään sukunsa historiaa ja tutkia tarkemmin taudin periytymistä.
Kirjassa on kiehtovia kuvauksia itsensä kadottavista henkilöistä ja näiden omaisista ja jälkeläisistä, jotka haluavat tietoa ja joita sairaus oikeasti koettelee paljon pahemmin, kuin muistisairasta itseään.
Pidin kirjasta enemmin, kuin aluksi uskoinkaan. Muistin taas (sic!), että minun on jo pitkään pitänyt etsiä romaaneita vanhuudenhöppänöistä ihmisistä, ne tarinat ovat niin kutkuttavan karmivia, huvittavia, surullisia ja päätähuimaavia. Ja melkein jokainen meistä joutuu joskus kosketuksiin asian kanssa.
Helmet -haasteessa valitsin tämän kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja.
Edit// voi hyvät hyssykät - minähän luin tämän kirjan nyt toistamiseen. Onkohan tällä nyt joku suurempi tarkoitus, että juuri muistihäiriöstä kertovan kirjan kohdalla unohdan lukeneeni sen jo aiemmin. Nimittäin vuonna 2012, seitsemän vuotta sitten. Ei muuten kertaakaan vaikuttanut yhtään tutulta. Pitäisikö olla huolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti