Kuhala ja vanginvartijan mandoliini on 10. Kuhala-sarjan kirja. Näitä sitä vaan jaksaa lukea näköjään ihan määrättömästi. Koska ei ole väliä, vaikka juoni toistaisi vähän itseään. Tätä hauskasti kirjoitettua tekstiä pitää vaan saada lukea ja lukea... vaikka ikuisesti, vaikka ei mitään päätöstä sille olisikaan.
Tässä kirjassa Kuhala asuu taas Jyväskylässä, Mustankorkeassa, kaatopaikan tuntumassa =). Kuhalan ja Hippu-koiran kotoisan idyllin katkaisee puhelu, jonka mukaan Kuhalan talon sokkeliin on piilotettu pommi ja hänellä on 20 minuuttia aikaa löytää se. Jollain on nyt oikeasti jotain hampaankolossa.
Ja vaikka Kuhala on kuinka päättänyt olla ottamatta vastaan yhtään uutta toimeksiantoa, niin jotenkin kummasti taas kerran joudutaan maakuntamatkailulle murhaajan perään.
Ropposen kieli ja sanat ovat ehdottomasti ihan parasta. En voi olla hykertelemättä tälle herkulliselle sanalle: käpsehtiä. Note to myself: käytä sanaa käpsehtiä, heti kun mahdollista!
Voi, Ropponen on armoitettu kynänkäyttäjä! Muistan, kun hän vielä oli entisessä ammatissaan kirjastonhoitajana (!) ja esiintyi meidän pikkujouluissa. Mikä ilo oli kuunnella humoristista kerrontaa. Ihana kuulla, että säkin nautit!
VastaaPoistaNo niin on! Nautin ehkä enemmin kuin kenenkään muun tekstistä.
Poista