Sofie Sarenbrant; Avoimet ovet

Avoimet ovet on ensimmäinen suomeksi käännetty Sarenbrantin dekkari. Harmi ettei kahta (?) aikaisempaa ole suomennettu. Tai toisaalta ei. Tämä oli jotenkin hätäisen tuntuinen, vaikka nautin siitä, miten kevyt ja helppo tämä oli lukea. 

Päähenkilö on poliisi Emma Sköld. 

Mies, perheenisä, löytyy murhattuna asuntonäyttelyn jälkeisenä aamuna. Kirjassa liikutaan ja etsitään murhaajaa kiinteistövälitystoimistojen maailmasta.

Sitten ne seikat, jotka minua häiritsi kielessä. Kysymys ja vastaus, jotka menivät näin:

"Mieleesi ei pälkähtänyt, että talossa olisi voinut olla vielä jäljellä joku...?"

"En. En edes hurjimmissa kuvitelmissa".

Ja lauserakenteet:

"Me on ymmärretty, että sinä ja Hans olitte hyviä ystäviä" ja: "Me otetaan yhteyttä kaikkiin Hansin tuttavapiirissä". 

Puhekieli on ihan ok, jos kirja halutaan kirjoittaa siten, että kaikki dialogi on puhekielistä tai tehokeinona jonkun tietyn henkilön puhe ilmaistaan puhekielellä (vaikka en itse siitä pidäkään). Sillä saa vaikka erilaisia romaanihenkilöiden sivistystaustoja esille. Mutta tässä kirjassa muutoin asiallinen kirjakieli vaihtui yhtäkkiä kesken kaiken kieliopillisesti väärään puhekieleen ja takaisin. 

Lopussa: " Vapauden tunne, raitis ilma ja tietoisuus tapaamisesta pt-ystävien kanssa lennättivät häntä yli asvaltin." Pt-ystävät? Olen nyt yrittänyt miettiä pääni puhki, mikä tuo lyhennys pt olisi, mutta en osaa edes arvata. Se esiintyy kaksi kertaa kirjan sivuilla. Cornelialla oli pt-ystäviä.

Ehkä tartun sarjan seuraavaankin kirjaan, nämä kieliseikat olivat aika mielenkiitoisia!