Voi miten ihana kirja! Voikohan koko maailmassa olla ketään, joka ei tykkäisi Nuorgamin vedestä. Ikinä ennen en ole lukenut Helena Warista, enkä ole edes ihan varma pitäisinkö hänen muista kirjoistaan, sillä tätä kuvattiin aivan erilaiseksi kuin ne muut.
Mikke Korhonen lyö vetoa, että saa kannettua ämpärillisen vettä aina Nuorgamista Helsinkiin. Ja vielä niin, ettei Mikke itse kanna metriäkään, vaan toiset ihmiset kantavat ämpäriä ja maksavat hänelle siitä. Maksu on milloin mitäkin; porontaljoja, hyttyspyyhkeitä, kuulakärkikyniä tai vaikka vessapaperia. Mikke kohtaa erilaisia ihmisiä ja perheitä. Toisissa perheissä on omat keskinäiset jännityksensä, toiset ovat melkein pelottavia. Pian Nuorgamin vesi saa omat facebook-sivut ja seuraajien määrä kasvaa tuhansiin. Ämpäri pääsee ensin paikallisuutisiin ja lopulta valtakunnan uutisiinkin. Mikelle tämä on samalla itsensä löytämisen matka.
Tämä on ollut hyvä kirjavuosi, olen lukenut jo monta "tavallista parempaa" kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti