Tämä ei ollut minun kirja ollenkaan. Luulin tarttuvani dementiatarinaan, sellaiseen tästä maailmasta olevaan. Mutta tämä onkin jostain ihan toisesta universumista. Siis. Tämä on fantasiaa. Tai jotain sellaista sci-fiä. Tulevaisuutta. En tiedä miten niitä nimitetään. Jääskeläinen on eittämättä hyvä kirjoittaja ja mielikuvitusta ainakin riittää. Kirjan pari ensimmäistä lukua oli kivoja, sitten kun se leikkasi yli, niin pakkopullana meni loppuun saakka. Siellä pieni mukava loppuhuipennus, mutta sekin tieteis-näkökulmasta.
Kirjan nimi on kiva ja kissa-juoni kekseliäs. Väärät kissat oli hyvin keksitty. Lopussa sille mysteerille annettu selitys oli... kiehtova.
Tulin hieman pahoinvoivaksi, kun eräälle romaanihenkilölle annettiin jatkuvasti ruiskulla lääkeainetta kaulasuoneen. Tätä tehtiin muutaman tunnin välein n. 7 ruiskullisen verran. Hyi, eikö kaulasuoni tule kipeäksi, helläksi ja mustelmaiseksi tuollaisesta? Teki mieli suojella omaa kaulaa kaksin käsin. Onneksi kehittivät nenäsuihkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti