Undertaker -sarja jatkuu ihan huippujännällä kolmannella osalla Kuolemanlaakso. Vaikka kirjan luvut ovat sekavia siinä mielessä, että kussakin luvussa on aina monta eri kohtausta ja vähän sekavuutta sen takia, niin kaikki muut kirjan ominaisuudet ovat niin huippua, että ne kantavat yli hieman rikkonaisen rakenteen. Kilpi on ihan velho! Tällaista ovelaa juonenkääntelyä ei ole kyllä missään. Täytyy sanoa, että suorastaan savolaista kiemuraa. Lopuksi kaikki langat kiristetään yhteen siten, että lukijan tekee mieli hihkua mielihyvästä. Että joku osaakin olla yhtä aikaa näin kiero ja suora ja näin yksinkertainen ja monimutkainen.
Tässä romaanissa hautausurakoitsija Kivi on itsekin puun ja kuoren välissä ja vetää perässään Tuomasta kuin litran mittaa. Poliisit etsivät edellisessä kirjassa tapahtuneen verilöylyn tekijöitä. Kuka antaa vihjeitä ja kenelle? Kuka on lopulta se oikea pahis? Ja lopun paljastus - onko sekään oikein vai väärin. Tätä lukiessani tunnen olevani turvallisissa käsissä; ei tarvitse pelätä että juoni pettäisi tai siinä olisi aukkoja, vaan voin luottavaisin mielin antautua tarinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti