Samuel Bjørk; Poika pimeästä

Poika pimeästä on Björkin kolmas Mia Kruger/Holger Munch -sarjan dekkari ja ihan älyttömän mukaansatempaava sellainen. Oli pakko ihan ahmia tämä kannesta kanteen. Luvut ovat lyhyitä ja napakoita, joten lukunautinto on taattu. On niin helppoa laittaa kirja pois välillä käsistä, kun sen voi tehdä aina luvun loputtua. En mielelläni koskaan jätä lukua kesken.

Kirjan ensimmäinen ruumis on balettiasuinen tyttö. Löytöpaikan luokse on jätetty kamera jalustalleen kuvaamaan ruumista. Kirjassa tulee myös muita ruumiita. Pidin erikoisesti siitä, miten näitä kuolemantapauksia edelsi pienet "juonnot" kunkin uhrin arkielämästä, vaikka sillä ei ollut kirjan juonen kannalta mitään merkitystä. Ne tekivät ihmisistä eläviä ja läheisiä. 

Loppuratkaisu oli aivan huikean epäuskottava, mutta niin hyvin kirjoitettu taas kerran.

Toinen plussa tulee siitä, että kirjassa olisi ollut kaikki puitteet sille, että joka toinen tai vaikka joka kolmas luku olisi ollut kursiivilla vedettyä ja aiemmin tapahtunutta murhaajan kokemusten käsittelyä, mutta tätä ei ollut! Olenkin jo vähän kyllästynyt dekkareihin, joissa murhaaja kertoo kursiivilla omaa tarinaansa esimerkiksi lapsuudesta alkaen tapahtumista, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen.

Yhden lauseen tai sanan kappaleet rivinvaihtoineen ja eräänlainen tajunnanvirta-teksti oli taas läsnä, se on vähän outo ratkaisu, mutta tekee kirjasta kovin nopean läpi luettavan, kun tekstiä on niin vähän.