perjantai 15. tammikuuta 2021

Jens Henrik Jensen; Hirtetyt koirat


 Nyt tuli ihan uusi dekkarikirjailija minulle. Joskus olen tällaisen kirjaston hyllyssä nähnyt, mutta en ollut saanut aikaisemmin aikaiseksi lainata ihan kotiin saakka. Nyt sain ja se kannatti. Vaikka kirjan nimi on pahaenteisesti Hirtetyt koirat ja tällaista äärimmäisen eläinrakasta pehmosielua aina pelottaa, tapahtuuko kirjassa eläimille jotain pahaa, niin pystyin nauttimaan kirjasta täysin. Muutama koiranhirtto kirjassa tapahtui, mutta niitä ei onneksi kuvailtu reaaliaikaisesti eikä koirien kärsimyksistä tarvinnut lukea. Ehkä vain yhdessä kohdassa käsiteltiin vastenmielistä espanjalaista tapaa kohdella kilpakoiria, mutta kirjan henkilöt vain puhuivat siitä ja tietenkin tuomitsivat tavan barbaarisena, kuten sivistyneen ihmisen kuuluukin. Tässä muuten syy, miksi en voi tuntea mitään lämpimiä tunteita koko Espanjaa kohtaan.

Kirjan päähenkilö on ex-sankarisotilas Niels Oxen, joka kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä ja on eristäytynyt yhteiskunnasta. Hän haluaa elää koiransa kanssa erakkona metsässä. Ei ihmiskontakteja, ei perhettä, ei yhteiskunnan tukia, ei mitään. Mutta sitten sankari joutuu vahingossa murhasta syytetyksi. Todistaakseen syyttömyytensä Oxenin täytyy löytää oikea syyllinen ja hän päätyy auttamaan poliisin tiedustelupalvelua. Tiedustelupalvelun sisälläkin joku saattaa olla myyrä ja toisilla oma lehmä ojassa, Oxen ei voi olla ihan varma, keneen voi luottaa.


Helmet -haasteessa kirja menee kohtaan: 12. Kirjassa ollaan metsässä


2 kommenttia: