Kate Morton; Kellontekijän tytär

 Se on siinä; vuoden ensimmäinen kirja. Jota olen lukenut jo marraskuusta alkaen! Ei tämä nyt missään tapauksessa huono ollut, eikä oikeastaan pitkäveteinenkään (alkua lukuun ottamatta), mutta ei vaan lähtenyt sellaiseen lentoon, kuin toivoin. En kyllä ymmärrä itsekään, miten mokoman 557 -sivuisen kirjan lukemiseen voi mennä yli kuukausi. Joku toinenkin oli ilmeisesti harmitellut saman asian kanssa, sillä tämän kirjastosta lainatun kirjan sivuille oli laitettu lyijykynällä oikeisiin kohtiin merkinnät 1/4 ja 1/2 ja 3/4. Liekö kyseistä lukijaa pitkästyttänyt vielä enemmän kuin minua. Vähän huvitti, vähän ärsytti. Kirjaston kirjojen sotkeminen on kyllä vihoviimeinen tapa, vaikka tämä sotku nyt oli sieltä harmittomimmasta päästä ja lievästi koominenkin.

Kirjassa on useita päähenkilöitä eri ajassa ja niiden välillä liikutaan melko hillittömästi. Joskus oli vaikeuksia pysyä mukana oikeissa vuosikymmenissä. Välillä luvuissa oli maininnat vuosiluvuista, välillä ei. Kirjan alun päähenkilö on Elodie, joka löytää arkistoista vanhoja valokuvia. Valokuvat johdattavat hänet tutkimaan historiaan haudattua rakkaustarinaa. Lopulta Elodien osuus kirjasta on kuitenkin aika pieni ja enemmin sivutilaa annetaan menneelle ajalle. Kaikki henget eivät ole jääneet vain historiaan...

Kirjan kansi on mahdottoman kaunis.

Kirja menee uudessa Helmet 2021 -lukuhaasteessa kohtaan:
36. Kirjassa liikutaan ajassa
ja
Popsugar 2021 -haasteessa kohtaan: 
28. A magical realism book