Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on aika tyypillinen rakkausromaani, joskaan ei imelän siirappimainen. Se jakautuu kahteen aikakauteen; toista rakkaustarinaa eletään 1960-luvulla ja toista 2000-luvulla. Kumpikaan rakkaustarina ei ole onnellinen eikä mene edes vaikeuksien kautta voittoon, vaan tietää ainakin aluksi pettymyksiä ja mielipahaa.
60-lukuun sijoittuvassa osuudessa minusta onnutaan jotenkin. Siihen sijoitetussa osioissa aikakausi ei näy ja tunnu, vaan nämä ihmiset saattaisivat aivan hyvin elää nykyaikaa. Jennifer kokee muistinmenetyksen autokolarissa ja herättyään hänelle selviää, että ei eläkään onnellisessa avioliitossa aviomiehensä kanssa, vaan hänellä on ollut rakastaja. Mutta hän ei muista kuka rakastaja on. Vain vanhat kirjeet tuovat jotain muistoja mieleen.
Nykyajassa taas toimittajana työskentelevällä Elliellä on suhde avioliitossa elävän miehen kanssa. Hän löytää vanhoista arkistoista rakkauskirjeitä, jotka koskettavat sydäntä. Kirjeiden avulla nämä kaksi aikakautta nivoutuvat toisiinsa ja kummankin naisen rakkausjutut saavat selvyyttä.
Kirjan sivuilla oli otteita rakkauskirjeistä. Ne oli painettu kaunokirjoitusta matkivalla fontilla ja täytyy sanoa, että niiden lukeminen oli vaikeaa.
ja
Ai että minä tykkäsin tästä kirjasta.
VastaaPoistaTulevaisuus näyttää hyvältä: Moyes on kai jotain viisikymppinen kirjailija, mikä tietää että seuraavat 20 vuotta on mahdollista saada uusia laadukkaita romaaneita häneltä =). Kirjailijat yleensä vielä paranee vanhetessaan.
Poista