Nyt on vaikea kirjoittaa tästä kirjasta mitään, sillä lopettelen tässä jo seuraavaa kirjaa, joka on järisyttävän vaikuttava. Mikään muu ei nyt oikein tunnu miltään ja on vähän vaikea keskittyä tällaiseen mukavaan ja helppoon perusdekkariin.
Majakkamestarin tytär on Rosmanin esikoisromaani ja ehkä sen jotenkin huomaa, mutta kivan lukuelämyksen tästä sai. Alus varsinkin oli jotain vähän sekavaa. Minun oli jossain vaiheessa tehtävä paperille sukupuu, että tajusin kuka kukin on.
Pohjoismaiset dekkarit ovat äärimmäisen hyvää kirja-antia, mutta ihmeellistä, miten paljon nämä voivat muistuttaa toisiaan? Taas naispoliisi, jonka suhde tai avioliitto kariutuu miehen vastuuttomuuden vuoksi. Onhan näitä luettu ennenkin. Majakkamestarissa oli kuitenkin taas omat ulottuvuutensa, jota ei ole kenelläkään muulla dekkaristilla. Ja se oli merellisyys.
Tulee mieleen viime vuonna kaksi eri pohjoismaista dekkaria (en muista mitkä – Holt? Jansson? Frimansson? Larsson?), joista kummassakin oli murhattu lesbo naispiispa tai pappi ja syyllinen löytyi jotenkin tämän lesbosuhteen suututtamasta lähipiiristä.Eli on niitä muitakin toisiaan toistavia.
Mutta niin, kyllä aion Rosmania jatkossa lainata enemmäkin, koska huomaan pitäväni päähenkilöstä. Poliisista, jonka seikkailuja haluan seurata.
Tämä olisi voinut olla aakkoshaasteen R, mutta se olikin tuo edellinen Rendell =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti