Vaimo kävi lääkärissä on vuoden vaikuttavin kirja toistaiseksi ja uskoisin että kovin pitkään pysyy sillä sijalla. Tämä oli niin syvä lukuelämys, etten aina tiennyt miten päin olisi pitänyt olla ja miten kestää tämä kauhea totuus, mutta myös arkipäivän huumori ja lämpö ja lempeys. Voiko tällaista kirjaa ollakaan?
Ihan aluksi mietin, luenko koko kirjaa, tämä ei jotenkin houkutellut tarttumaan itseensä. Ja alku vaikutti myös vähän kuivakkaalta. Sivullta 84 tuli ensimmäistä kertaa kyyneleet silmiin. Ja kuitenkaan tämä ei ole pelkkä itkukirja, vaan täyttä asiaa ja arkea. Sellaisia helposti tunnistettavia inhimillisiä tunteita. Kirja vieläpä parani sivu sivulta kohti loppuaan, joka oli sitten puolestaan ihan huikea ja ravisteleva. Lukemista piti oikein hidastella ja jarrutella, että ehti kokemaan ja maistelemaan kaikkia niitä tunteita, joita se herätti.
Kirja kertoo totuudenmukaisesti ja arkisesti, mitä tapahtuu kun yksi perheestä sairastuu syöpään. Sellaista todella raadollista tarinaa, mutta niin vaan arki jatkuu kaikesta huolimatta. Silti rakastetaan, petetään, käydään juhlimassa ym. Aihe kuulostaa ällöttävältä. Enhän minä halua lukea mistään inhottavista syöpäjutuista! En olisi uskonut, miten kovasti tästä kirjasta tykkäsin lopulta.
Ainoa minua hieman kiusannut asia oli tekstin lomaan ympätty erilliset tekstikehykset, joissa seliteltiin esim. jonkun ravintolan ominaispiirteitä tai missä päähenkilö on tutustunut kirjassa esiintyviin henkilöihin ensimmäistä kertaa. Näiden erillisten tekstikehysten tarkoitus jäi vähän hämäräksi. Mutta kun kirja on muuten näin hieno, niin tuommoiset pienet eriskummallisuudet eivät paljoa haittaa.
Tätä kirjaa voin ja haluan suositella eteenpäin kaikille. Kirja on muuten kirjailijan omasta kokemusmaailmasta lähtöisin: Kluunin oma vaimo kuoli rintasyöpään 36-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti