Yöpuisto oli monin tavoin aika lohduton ja tummasävyinen kirja, mutta se oikeastaan paljastui vasta lopussa. Normaalisti dekkaria ei jää miettimään puolta tuntia sen jälkeen, kun sen on lopettanut, mutta tämä sai surulliseksi vielä pitkään. Ainoastaan kirjan aihe ja siinäkin vain loppu oli kovin raskas, ei luettavuus. Pakkanen on ihan super kirjoittamaan helppoa ja konstailematonta tekstiä. Siitä ei voi kuin nauttia.
Kirjan ehkä tärkein päähenkilö Rasmus on todella säälittävä hahmo. Aihe hieman sivuaa koulukiusamistakin, joka on nyt päivän sana. Mutta voi lapsi-raukka, voi lapsi-raukka…
Nämä Pakkasen dekkarit ovat mukavia, nopeita lukea. Luin tämän Yöpuiston viime syksynä. Sen jälkeenkin olen lukenut pari Pakkasta, Seuralainen ja Muistivirhe. Täytyisi tarkistaa, olenko lukenut kaikki julkaistut vai montako vielä uupuu...
VastaaPoistaSamaa mieltä Pakkasista. Aivan ihanan mukavia ja helppolukuisia.
Poista