En ole mikään novelli-ihminen, mutta tätä kirjaa lukiessa voi onnellisesti unohtaa, että luvut ovat eri novelleja. Koska ne ovat oikeastaan mahdollisia eri maailmoja ja tämän voi lukea kuten normaalin romaanin. Pidin kovasti Valtosen tavasta kirjoittaa, mutta en ihan varauksettomasti tykännyt kaikista luvuista (novelleista). Parhaat olivat kaksi ensimmäistä:
Mahdollisia maailmoja (Antin tarina alkoholisti-isän perheessä) ja
Aleksander (Antin ukrainalaissyntyisen koulutoverin koulukiusaus-tarina, voi raukkaa...)
Aakkoshaasteen V. Arvatkaas olenko löytänyt X-kirjaa. Murr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti