Tämä oli minusta vielä paljon parempi kuin aikaisemmin lukemani Marttisen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä. Haluan ahnehtia loputkin Marttiset, jokunen kourallinen niitä on, mutta toivottavasti jatkossa tulee paljon lisää! Marttinen taitaa olla nyt yksi lempikirjailijoistani.
Mistä kevät alkaa kertoo haikean ja arkisen tarinan kolmen sukupolven naisista, on ylioppilaaksi päässyt Kia ja vanhuudenhöperö Helena, näiden välissä päähenkilö Leila-raukka, jonka päälle arki kaatuu. Hänelläkin on melkoinen kasvun paikka. Näinhän se menee, aina sitä kantaa jostain huolta. Tyttäristään, äideistään…
Minua jäi ihan hirveästi kismittämään ja kutkuttamaan yksi seikka, johon olisi kiva saada tietää, miksi kirjailija päätyi tähän. Leila löytää vanhuudenhöperön Helenan (äitinsä) jääkaapista äitienpäiväkakun. Tämä tapahtuu jokunen viikko äitienpäivän jälkeen ja päiväys on vanhentunut ja kakku on pilaantunut. Leila miettii, että niin vaan oli Helena odottanut tyttäriään äitienpäiväksi kylään. Mutta eikö Leila sitten ollut käynyt äitienpäivänä Helenan luona? Eikö kaikilla tyttärillä ole tapana vierailla äitien luona äitienpäivänä? Minulle tämä tuli niin vieraana ajatuksena, en voisi edes kuvitella että joku jättäisi käymättä äitienpäivänä oman äitinsä luona kylässä?? Mielenkiintoinen ratkaisu siis. Tai sitten en ymmärtänyt täysin tätä kohtaa. Helenahan toki oli dementikko ja saattoi olla ostanut uuden äitienpäiväkakun unohdettuaan, että äitienpäivä meni jo ja sitä juhlittiin jo yhden kerran.
Höperyys on joka tapauksessa aivan ihana kutkuttava aihe kirjoissa! Ehdottomasti lisää tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti