Hämärän hetki aloittaa ilmeisesti Öölantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Olen huomannut, että juonta ja taidokasta tarinaa tärkeämpänä pidän miljöötä, kun se vaan on tehty eläväksi ja kiinnostavaksi. Tämä oli sellainen. En ole ikinä ennen lukenut mitään Öölannista. Ja nyt tunnustan: ensimmäistä kertaa eläissäni kohtasin sanan alvari. Siis tietenkin olen kuullut sellaisen nimen ja tottunut alvariinsa –käyttötapaan, esim. ”nuo koiratkin haukkuvat alvariinsa” tarkoittaen, että aina. Mutta! Alvari tarkoittaakin luontotyyppiä, maaperää, jossa vain ohut maakerros peittää kalkkikiviperustaa ja kasvillisuus on lähes olematonta, maanviljelys mahdotonta. Tyypillinen öölantilainen maaperä. Näin vanhaksi piti elää, ennen kuin opin tuon! Wikipedia tuntee alvari -luontotyypin, mutta esim. Microsoft Word 2010 ei osaa sanaa vaan yrittää ilmoittaa sen virheelliseksi sanaksi. Miten mielenkiintoista!! Tällaiset havainnot ovat minusta riemastuttavia.
Kirjana Hämärän hetki ei ehkä kohoa edes dekkareiden keskivertoryhmään, mutta toisaalta pidän dekkareista niin paljon, että huonoimmatkin ovat jo hyviä. Tai ainakin melkein. Tämä oli ok ja aion lukea sarjassa seuraavatkin opukset.
Aakkoshaasteen T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti