Anders Knutas, tuo niin mukava poliisi, tutkii tällä
kertaa juopporetkun murhaa. Kyseessä ei ehkä olekaan tavallinen juoppoporukan
kesken tapahtunut välienselvittely, joka on mennyt liian pitkälle. Murhatutkimuksen ollessa jo hyvässä vauhdissa sen rinnalle
nousee 14-vuotiaan koulutytön katoaminen. Hevostyttönä tunnetun Fannyn elämä on
ollut kurjaa; äiti on viinaan menevä eikä tunnu välittävän tyttärestään tuon
taivaallista. Fannyllä on vain koiransa Pilkku. Ja sitten on Mies.
Poliisin tutkimusten lisäksi kirjassa seurataan jo aikaisemmassa
romaanissa alkanutta tv-toimittaja Johanin ja Emman rakkaussuhdetta. Emma on
tahollaan naimisissa ja kahden lapsen äiti. Näistä pettämissotkuista ei tule
kuin pahaa jälkeä.
Meren hiljaisuudessa oli minusta surullisempi ja
vakavampi romaani, kuin aikaisemmin lukemani Kesän kylmyydessä. Tätä oli
välillä vähän raskasta lukea, ei paljon mutta vähän. Kirja herätti paljon tunteita ollakseen vain dekkari. Fannyn tarina oli kovin surullinen. Sen sijaan
loppuhuipentuma tuntui vähän yliampuvalta, mutta niin se oli edellisessäkin
kirjassa, mitäpä tuosta. Jungstedt osaa kuitenkin asiansa. Emman ja Johanin
rakkaustarina, joka näköjään seuraa mukana kirja kirjalta, on minusta ihan
turha, ellei tämän romanssin tarkoitus ole kasvaa kohti jotain huippua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti