Susan Fletcher; Noidan rippi

Huh-huh.

En ole varmaan ikinä itkenyt mitään kirjaa lukiessani yhtä paljon. Eikä itku ole johtunut pelkästään Noidan ripin surullisesta tarinasta, vaan myös sen kauneudesta. Ajoittain oli kyllä vaikeaa jatkaa, pahimmillaan uusi itku seurasi jokaisella aukeamalla ja jouduin vähän väliä keskeyttämään lukemisen. Ja iltalukemiseksi jouduin valitsemaan turvallisen murhadekkarin, koska Noidan ripin aiheuttaman tunteen paatoksen ansiosta en olisi pystynyt mitenkään saamaan unta. Silmäni ovat vieläkin aivan turvonneet ja punaiset, vaikka olen valellut niitä kylmällä vedellä monta kertaa tämän kahden päivän aikana, minkä aikana kirjan luin.

Noidan rippi on nimenä vähän huono, koska kirja ei kerro noituudesta eikä ole mikään synkistelevä gootti- tai nykypäivänä niin muodikas wicca-tarina. Kirjan alkuperäinen nimi on Corrag sankarittarensa mukaan. Corragin äiti ja äidinäiti teloitettiin noitina ja sama uhkaa Corragia. Tarinansa Corrag kertoo häntä kuulustelemaan tulleelle kirkonmiehelle, sellinsä nurkassa kahleissa kyyhöttäen. Päivä päivältä lähenee hetki, jolloin hänet poltetaan roviolla.

 

Mieleni tekisi kyllä sanoa, että Susan Fletcher on kyllä ihan noita. Noita kirjoittamaan tällaista tekstiä, joka valuu suoraan sieluun saakka. Ja varmasti siellä on sormensa myös suomentajalla pelissä – melkoinen tekijä hänkin. Miten joku osaakin kirjoittaa näin kauniisti ja koskettavasti luonnosta, säätiloista, koiperhosista hiuksissa, kuivuvista kanervista ja kauriin silmistä, joissa heijastuu taivas ja sen halki lentävät linnut. Vuoret, joista se on kulkenut ja järvet, joista se on juonut.

Corragin tarina on tositapahtumiin perustuva. En tiedä tarkoitettiinko näillä tositapahtumilla myös itse Corragin hahmoa, vai ainoastaan jakobiittikapinoita Skotlannissa vuonna 1692. Jälkisanoissa kirjailija kyllä kertoo, että Corragin tarinat elävät kansanperinteessä ja hänen hautansakin olisi löydetty. Kiehtova aihe muuten.

Olen lukenut Fletcherin aikaisemmatkin kirjat, Meriharakat ja Irlantilaisen tytön. Noidan rippi on näistä kolmesta ehdottomasti paras.